Kun heräät ajan ja paikan unesta, aikaa ja paikkaa ei enää ole olemassa. Gary R. Renard Kuolematon todellisuutesi
Copyright © 2013 Gary Renard ja Kustannus Oy Taivaankaari

Luku 1

Kumpi mieluummin olisit?

Sinä olet sellainen, miksi Jumala sinut loi, ja niin on jokainen elävä asia, jota katsot, huolimatta siitä millaisia mielikuvia näet. Se, minkä sinä näet sairautena ja tuskana, heikkoutena, kärsimyksenä ja menetyksinä, ei ole mitään muuta kuin kiusausta nähdä itsesi puolustuskyvyttömänä ja helvetissä. Älä anna sille periksi, niin tulet näkemään, miten kaikkinainen tuska kaikissa muodoissaan, ilmenipä se milloin tahansa, häviää kuin sumu auringon edestä.

Vuoden 2006 lopussa olin naimissa ja asuin Mainessa. Vuoden 2007 lopun koittaessa olin eronnut ja asuin Kaliforniassa. Vuosi 2006 oli elämäni hurjin vuosi eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, että vuodesta 2007 tulisi tätäkin hurjempi. En olisi uskonut sen edes olevan mahdollista.

Olin viimeksi tavannut elokuussa 2005 rakkaat ylösnousseet mestariopettajani, Artenin ja Pursahin, jotka ilmestyivät minulle miehen ja naisen hahmoissa. He olivat käyneet luonani 11 kertaa 20 kuukauden aikana tuodakseen oman osansa toisen kirjani, Kuolematon todellisuutesi sisältöön. (Minä vastasin kertojanäänestä ja pyrin omalta osaltani pitämään keskustelua yllä niin hyvin kuin suinkin osasin.) Heidän viimeisen käyntinsä loppupuolella kysyin heiltä, tapaisinko heitä enää koskaan. Heidän vastauksensa yllätti minut täysin: Ajattele vuoden kuluttua tästä hetkestä, elätkö sellaista elämää, jota todella haluat elää. Haluatko yhä olla kirjailija?

He tiesivät jotakin, mitä minä en tiennyt. Seuraava runsaan vuoden mittainen jakso elämässäni tulisi olemaan hyvin vaikea. Kesken sellaista puhekiertuetta, joka panisi koville kenen tahansa, ja pyrkiessäni tekemään kaiken sen, mitä aktiivisen kirjailijan tuleekin tehdä, jouduin eräänlaisen kostoretken maalitauluksi. Kyse oli mustasukkaisesta ja järjestäytyneestä niin kutsuttujen henkisten opettajien minuun kohdistamasta kampanjasta, jonka tarkoituksena oli tuhota minun asemani.

Eräs näistä henkilöistä oli mies, jota olin luullut ystäväkseni ja jota olin auttanut monin tavoin. Se teki kovasti kipeää ja oli eräs elämäni suurimmista anteeksiannon oppiläksyistä. Minulta meni monta kuukautta selvitäkseni tästä kaikesta. Minun onnekseni näiden ihmisten pyrkimykset epäonnistuivat kenties siksi, että heidän toimensa olivat täysin vastakkaisia niille henkisille periaatteille, joita he oletettavasti puolustivat. Ihmiset eivät pidä tekopyhyydestä. Nämä opettajat halvensivat rakkautta ja haisivat happamilta.

Minä puolestani olin tunnetusti epätäydellinen itseni. Olin ollut niin avoin julkisuudessa, että ihmiset kokivat suorastaan tuntevansa minut. En ole yrittänyt koskaan olla mitään muuta kuin vain ihminen. Sekä persoonani että oma tarinani ovat säilyttäneet yhtenäisyytensä niihin kohdistuneesta vuosia kestäneestä ilkeämielisestä tarkastelusta huolimatta. Ei ole mitään todisteita siitä, että minua kohtaan olisi osoitettu jonkinlaista vihaa muutoin kuin mielipiteiden muodossa, ja nuo mielipiteet osoittautuivat olevan vain muutaman harvan henkilön käsityksiä. Loppujen lopuksi useimmat ihmiset asettuivat tukemaan minua, minkä sain myös kokea monet kerrat tulevien kuukausien ja vuosien aikana.

Noin vuoden kuluttua Artenin ja Pursahin toisen sarjan viimeisestä käynnistä olin vetämässä intensiivikurssia Omega-instituutissa New Yorkin Rhinebeckissä. Joe, mahtava kaveri ja Vietnamin sodan veteraani, kertoi minulle miten kirjani Maailmankaikkeus katoaa oli johdattanut hänet lukemaan Ihmeiden oppikurssia. Kirjani ansiosta Joe kykeni ymmärtämään Kurssia ja soveltamaan sitä elämäänsä, mikä puolestaan oli vahvistanut häntä niin, että hän kykeni antamaan anteeksi kaikki Vietnamissa näkemänsä kamaluudet. Sen myötä loppuivat myös vuosikymmeniä häntä piinanneet painajaiset. Joe kertoi haluavansa muidenkin Vietnamin veteraanien lukevan kirjan. Tämä oli se nimenomainen hetki, jolloin vastaukseni Artenin ja Pursahin esittämään kysymykseen oli ilmiselvä: Kyllä. Haluan jatkaa tätä työtä. Voisinko pyytää mitään parempaa?

Muutaman kuukauden kuluttua tästä, saatuani käsiteltyä muiden opettajien minua kohtaan tekemän hyökkäyksen, istuin olohuoneessani Mainen Auburnissa. Oli joulukuun 21. päivä vuonna 2006, ja minulla oli aika hyvä aavistus siitä, mitä kohta tapahtuisi. Kun yksi kriisi elämässäni oli ratkennut ja toinen oli juuri alkamassa, odotin ystävieni tulevan kylään. Ylösnousseet mestarit olivat sanoneet, että minä päättäisin sen, ilmestyvätkö he vielä minulle vai eivät. He halusivat minun ottavan vastuun tästä. He olivat opettaneet minua olemaan syy eikä seuraus ja odottivat minun myös elävän sen mukaisesti – ja olemaan enää koskaan omaksumatta uhrin asemaa. Tällä kertaa valinta oli minun ja tiesin heidän tulevan paikalle, jos sitä halusin, eikä minun tarvinnut pettyä. Yhtäkkiä Arten ja Pursah ilmestyivät minulle tutulle lempisohvalleen, jonka tulisin pian menettämään avioerossani vai saadakseni todeta, että tuleva entinen vaimoni antaisi sen takaisin minulle.

Gary: Tiesin, että te tulisitte tänään! Ja aika moni on lähettänyt minulle sähköpostia, jossa he ovat arvelleet, että te varmaan ilmestytte tänään.

Arten: Olemme maineemme vankeja.

Pursah: Joko paparazzit ovat oven ulkopuolella? Leikki sikseen, sinulla on ollut aika vaikeita hetkiä elämässäsi.

Gary: Lievästi sanoen. Voisitteko mitenkään kertoa minulle, miksette varoittaneet minua siitä, että saisin niskaani sellaisen määrän sontaa, jota yksikään Ihmeiden oppikurssin opettaja ei ole koskaan aiemmin saanut.

Arten: Anteeksi vain, mutta emmekö me kertoneet sinulle jo alun alkaen, ettemme aio paljastaa sinulle kovinkaan paljon tulevaisuuttasi koskevia seikkoja, koska emme halua viedä sinulta anteeksiannon mahdollisuuksiasi?

Gary: Aijoo, unohdin. Antaa olla. Mutta Jeesus Kristus, olipa aika kamalaa.

Pursah: Älä saarnaa Jeesuksella kamaluudesta. Hän kulki matkansa loppuun asti ja sinulla on vielä kuljettavaa. Jeesus osoitti, ettei mikään ole Jumalan kanssa kulkiessa mahdotonta, ei edes täydellinen kivuttomuus. Olet pärjännyt oikein hyvin viimeaikaisten anteeksiannon oppiläksyjesi suhteen, lukuun ottamatta tätä valitteluasi tässä, joten mikset ole kuin ankka?

Gary: Hyvä on, hyväksytään. Mikä ihmeen ankka?

Arten: Ankka ei katso taakseen. Ankan on vaikea tehdä niin, joten se ei yleensä edes vaivaudu yrittämään. Se näkee vain sen, mikä sen edessä on ja jättää huomiotta sen, mikä on takana. Merkitystä on vain sillä, mikä tapahtuu juuri nyt. Menneitä ei kannata ajatella.

Gary: Tarkoitatko, että en saisi pitää menneisyyttä tietoisuudessani – että minun pitäisi ajatella vain sitä, mitä edessäni on juuri tällä hetkellä ja että näin tulevaisuus kyllä huolehtisi itsestään?

Arten: Kyllä, mutta tarkoitus ei ole jättää asiaa siihen, kuten jotkut suositut henkiset opetukset tekevät. Kaikki yritykset pysytellä nykyhetkessä epäonnistuvat, ellei oppilas ole valmis tekemään tiettyä työtä. Se johtuu siitä, että mielessä on jotakin, mikä estää ihmistä pysymästä nykyhetkessä. Useimmat henkiset opit eivät edes tunne tätä asiaa puhumattakaan siitä, että ne kertoisivat sinulle, miten saat tilanteen korjattua. Kaikkein suosituimmat Kurssin opettajatkaan eivät tunne koko asiaa tai opeta ihmisille, miten tilanteen saisi korjattua, koska he eivät ole itse oppineet Kurssia.

Pursah: Me tulemme käsittelemään tätä asiaa siinä määrin, ettet enää koskaan ole entisesi.

Arten: Kuten mestari J sanoo Kurssissaan: "Ainoa täysin totuudenmukainen menneisyyttä koskeva ajatus, joka kenelläkään voi olla, on se, että sitä ei ole olemassa nyt."

Gary: Hienoa. Mutta kuinkahan pitkään te meinaatte tässä ajan harhassa ilmestyä minulle tällä kertaa? Minulla on aika tiukka aikataulu, kuten tiedätte. Jos haluatte varata tietyt päivät, minun on soitettava sihteerilleni.

Arten: Meidän käyntikertojemme lukumäärä riippuu oikeastaan siitä, miten hyvin ja nopeasti teet oman työsi. Aiomme haastaa sinua, etkä kenties ehdi kaikelta matkustamiseltasi vastata kaikkiin haasteisiimme. Mutta anteeksiantamisesi tulisi tapahtua entistä nopeammin. Huomasit jo edellisten käyntikertojemme aikana, että edistynyt anteeksianto tapahtuu nopeammin. Niin tulee olemaan tälläkin kerralla. Lopulta et tarvitse edes sanoja vaan kaikki tapahtuu itsestään. Se on jo varsin pitkälle edistynyt tila. Sanotaan siis tässä vaiheessa vaikka, että tulet oppimaan nopeasti ja että opit ihan lähitulevaisuudessa antamaan anteeksi ihan itsestään kaiken sen, mitä sinuun kohdistuu. Näin tulet pääsemään sellaiseen tilaan, jota leimaavat uskollisuus ja ilo, jotka ovat Jumalan opettajan ominaispiirteitä. Näin koet myös kiitollisuutta Luojaasi kohtaan, joka ei luonut sinua kehosi vaan Itsensä kaltaiseksi. Pääset lopulta siihen tilaan, jossa voit levätä Jumalassa.

Gary: Niin, haluaisinkin olla levollisempi ja kiitollisempi kaikista niistä asioista, jotka ovat auttaneet minua parin viime vuoden aikana, kuten J, Kurssi, sinä, Pursah, Just For Men, Viagra...

Pursah: Ja sinun tulisi olla kiitollinen myös niistä ihmisistä, jotka ovat haastaneet sinua parin viime kuukauden aikana. Heistä on tullut pelastajiasi, kun olet antanut heille anteeksi.

Gary: Aivan. Yksi heistä on jopa tullut tolkkuihinsa ja pyytänyt minulta julkisesti anteeksi, mutta epäilenpä suuresti, että ne kaksi muuta eivät koskaan lakkaa tuijottamasta omaa napaansa – siis lasken vain leikkiä. Mikä tahansa on mahdollista, mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Antamalla heille anteeksi minusta itsestäni tulee se, jolle annetaan anteeksi, ja siinä mielessä heistä tulee pelastajiani. En pääsisi kotiin ilman heitä.

Pursah: Näin se on, veliseni. Se miten näet heidät ja mitä heistä ajattelet, määrää sen, mitä ajattelet itsestäsi ja lopulta myös sen, mikä uskot olevasi: keho tai henki. Ja kumpi mieluummin olisit? Jokin sellainen, joka on väliaikainen ja tuomittu kuolemaan, vai jokin sellainen, mikä on pysyvä eikä voi kuolla? Kokemuksesi määräytyy sen mukaan, mitä ajattelet muista! Kuten J opastaa Kurssissaan: "Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi."

Gary: Ja antamalla anteeksi kaikki eteeni tulevat asiat sekä kaikki mieleeni tulevat menneisyyttä koskevat muistot vapauden niistä. Mutta tällaista J:n harjoittamaa anteeksiantoa useimmat eivät oikein ymmärrä.

Arten: Se anteeksianto, josta puhumme, sellainen joka tekee egon tekemättömäksi, sallii sinun pysyä ikuisessa nyt-hetkessä. Sekä menneisyydelle että tulevaisuudelle annetaan anteeksi, ja kuten Kurssissa sanotaan: "…jos sille annetaan anteeksi, se katoaa."

Gary: Hei, odottakaa! Unohdin laittaa nauhurin pyörimään.

Arten: Älä sitä murehdi. Emme haluakaan sinun nauhoittavan keskusteluamme tällä kertaa. Voit hyvin tehdä muistiinpanoja, kuten jo olet tehnytkin, ja muistisi on erinomainen. Lisäksi voit nykyään kuulla meidät oikein mainiosti vierailujemme välilläkin, tai voimme näyttää sinulle tarvittavat sanat, kunhan vain suljet silmäsi. Me kyllä korjaamme sinua, jos teet kirjoittaessasi jonkin sellaisen virheen, joka on sen verran merkittävä, että se täytyy korjata.

Gary: Enpä oikein tiedä tästä. Kuulostaa aika lailla vaikeammalta kuin se, mihin olen tottunut. Tarkoitan siis, että lisään kirjaan oman kertojanääneni ja omat huomautukseni ja teen niistä minun kirjojani kertomalla ihmisille, mitä elämässäni milloinkin tapahtui. Tällä tavoin saan jaettua monia kokemuksiani lukijoideni kanssa. Mutta minulle on ollut suurta apua siitä, että olen voinut purkaa keskustelumme nauhalta, ja nyt te sitten sanotte minulle, etten enää voi tehdä sitä.

Pursah: Me sanomme sinulle vain, ettei sinun tarvitse tehdä sitä. Kaikki tulee menemään hyvin, usko pois.

Gary: Miksi lakkaisin äänittämästä keskustelujamme?

Pursah: Yksinkertaisesti siksi, että päättäessäsi jatkaa tätä työtä, kirjoja tulee olemaan vielä useampia, ja tällä tavoin pääsemme siitä, että ihmiset pyytävät sinulta saada kuulla näitä äänitteitä. Kykenet tähän jo hyvin ilman niitäkin. Lisäksi ihmisten tulee keskittyä siihen, mitä meillä on sanottavaa, eikä ulkoisiin seikkoihin, kuten siihen olemmeko me todellisia tai onko jotakin äänitteitä todella olemassa, samalla kun me opetamme heille, ettei mikään paitsi Jumala ole todellista – eivät edes he itse!

Tämän lisäksi olet tehnyt hyvää työtä vastailemalla kaikkiin kysymyksiin. Ihmiset ovat kyselleet jo vuosien ajan kaikenlaista sinusta, minusta ja Artenista, ja olet vastannut kaikkiin heidän kysymyksiinsä, aivan kuten olemme kehottaneetkin sinua tekemään.

Huomautus: Ensimmäisen, loppuvuonna 2001 päättyneen vierailusarjan päätteeksi olen kyennyt kuulemaan Artenin ja Pursahin puhuvan minulle Pyhänä Henkenä, vaikka tämä kommunikoinnin muoto ei ole aina ollutkaan ihan sitä, mitä useimmat ajattelevat. Vaikka usein kuulenkin ihan korvin kuultavan Äänen, useimmiten viestintä on tapahtunut toisella tavalla, erityisesti toisen kirjani jälkeen. Suljen silmäni, ja kun olen vielä hereillä, istuinpa sitten tuolissani tai makasinpa sängyssäni vähän ennen nukahtamistani tai juuri herätessäni, näen mielessäni sanoja, vähän kuin lukisin kirjaa. Tämä on eräs selkeimmistä kommunikoinnin muodoista, mihin minä olen tähän mennessä törmännyt.

Arten: Ei kysymyksiin vastaamisessa mitään vikaa ole eikä se ole millään tavoin puolustelunhaluista. Sinä vain jaat tietoa korjataksesi väärän tiedon. Eikö olekin aika huvittavaa, että joidenkin mielestä siinä ei ole mitään vikaa, että he hyökkäävät sinua vastaan kysymyksillä, jotka ovat oikeastaan väittämiä – jotka syyttävät sinua valehtelemisesta vailla minkäänlaisia todisteita asiasta – ja samalla he haluavat kaiken jotenkin näyttävän siltä, kuin sinä olisit jotenkin väärässä, kun vastaat heille! Aika kätevää heille. Totuus kuitenkin on, että jollet muodon tasolla kerro kokemuksistasi muille, muut keksivät omat vastauksensa kysymyksiinsä itse.

Neuvoimme sinua vastaamaan kysymyksiin toisestakin syystä. Neljän tai viidenkymmenen vuoden kuluttua tästä hetkestä, kun tämän päivän asioita tutkitaan vähän varauksettomammin kuin mitä nyt tehdään, nähdään, että olet vastannut kaikkiin kysymyksiin, ja yleensä vieläpä oikein hyvin.

Pursah: Sinusta on tullut maailmalla aika tunnettu opettaja parin viime vuoden aikana. Miksetpä siis kertoisi meille vähän kuin kertauksena lukijoillesi muutamia ydinasioita, joita J opetti meille 2000 vuotta sitten – ja yhä opettaa Ihmeiden oppikurssissa – asioita, joita ihmiset eivät muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ymmärtäneet tuolloin eivätkä vielä nykyäänkään – muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Gary: Tottahan toki, mutta yritän tehdä sen lyhyesti, sillä minulla on muutamia kysymyksiä teillekin.

Ensin sinun tulee ymmärtää, että on olemassa vain kaksi asiaa ja että vain toinen niistä on todellinen. Todellista on Jumala tai Taivas tai Alkulähde tai Koti tai todellisuus tai miksi nyt ikinä sitä haluat nimittääkään. Mutta kutsuitpa sitä miksi tahansa, se on täydellinen. Kuten sekä Raamattu että Ihmeiden oppikurssi opettavat: Jumala on täydellinen rakkaus. Tämä täydellinen rakkaus ei muutu millään tavoin. Se on absoluuttisesti vakaa. Jos se jotenkin muuttuisi, se kehittyisi jollakin tavoin, ja jos se kehittyisi jotenkin, se ei olisi täydellinen. Mutta todellisuus on jo täydellinen eikä sen tarvitse enää mitenkään parannella itseään. Ja se on jokaisen todellisuus. Tätä täydellistä rakkautta ei voi mitenkään opettaa tai selittää, mutta sen voi kokea ja jopa silloinkin, kun näytämme elävän kehossa.

Jos jumala siis on täydellinen rakkaus, se ei voi muuta kuin rakastaa. Jos se osaisi tehdä jotakin muuta, se ei olisi täydellinen rakkaus, eikö niin? Tämä on tärkeä seikka, kun halutaan ymmärtää Kurssin ei-dualistista luonnetta.

Mutta sitten on tämä toinen juttu, joka ajattelee olevansa täällä. Ei se oikeasti täällä ole, mutta se kuvittelee olevansa. Tämä juttu ajattelee erkaantuneensa Alkulähteestään ja se on omaksunut itselleen yksilöllisen identiteetin. Me nimitämme sitä egoksi. Ja ego on enimmäkseen tiedostamaton. Se on pinnan alla. Me näemme siitä tietoisella mielellämme vain pienen osan ja suurin osa siitä on meiltä piilossa. Ja tässä piilossa olevassa osassa on valtava syyllisyyden tunne siitä, että meistä vaikuttaa siltä kuin olisimme Jumalasta erossa. Tätä voisi kutsua perisynniksi – ei niin että jotakin syntiä todella olisi olemassa, mutta se on siis ajatus erillään olemisesta. Tämä synnytti tietoisuuden, sillä jotta olisi tietoisuus, on oltava enemmän kuin yksi asia: subjekti ja objekti. Silloin on jotakin muuta, josta voi oilla tietoinen. Todellisuudessa ei ole mitään subjektia tai objektia, ainoastaan täydellinen ykseys.

Tiivistääkseni asian: Sinun ei tarvitse mitenkään pinnistellä ollaksesi se mikä jo olet. Todellinen sinä on jo täydellinen ja muuttumaton. Sinun on siis vain tehtävä tekemättömäksi se valheellinen itsesi, joka ajattelee erkaantuneensa Alkulähteestään – se valheellinen itse, joka uskoo olevansa syyllinen.

Pursah: Ja jos Jumala on puhdas, absoluuttisen täydellinen rakkaus, miten ihmeessä tällainen ajatus erkaantumisesta on voinut ylipäätään syntyä?

Gary: Haa! Tämä on kompakysymys. Ihmeiden oppikurssi opettaa, että täydellinen tietoisuus Sovituksesta "tarkoittaa siis sen tunnistamista, että Jumalasta eroamista ei koskaan tapahtunut."

Toisin sanoen eroaminen on vain mielen harha, uni, ajan ja avaruuden projektio. Emmekä voi löytää tähän mielen harhaan ratkaisua omalla järjellämme, jota ego usein käyttää pitääkseen meidät jumissa täällä. Eroaminen on valheellinen kokemus, ja todellinen vastaus eroamiseen on korvata se todellisella kokemuksella, joka on tietoisuutta täydellisestä ykseydestä Jumalan kanssa. Tässä tilassa emme enää ole erillisiä olentoja vaan yhtä kaiken luodun kanssa, ja tämä kokemus on Vastaus elämäksi kutsumaamme arvoitukseen. Tuossa kokemuksessa ei edes ole kysymyksiä, ainoastaan Vastaus. Siten palaamme väliaikaisesti takaisin tähän valheelliseen erkaantumisen kokemukseen ja huomaamme, että olemme vain uneksineet kaikki kysymykset! Sillä kysymyksiä ei ole olemassa todellisuudessa, joka on siis kokemus täydellistä rakkaudesta, joka on yhtä Alkulähteemme kanssa ja josta tulee pysyvä todellisuutemme, kun joskus jätämme kehomme viimeisen kerran.

Pursah: Niinpä niin, veliseni. Entä miten tämän kokemuksen saa aikaiseksi?

Gary: No, ensin on lakattava leikkimästä uhria. Esimerkiksi, jos tämä maailma olisi Jumalan luoma, olisimme Jumalan uhreja. Olisimme jonkin sellaisen ulkopuolisen voiman uhreja, joka on tehnyt tämän kaiken meille. Mutta Jumala ei ole tehnyt maailmaa, ja kuten eräässä Kurssin Työkirjan alkupään harjoituksessa sanotaan: "En ole näkemäni maailman uhri." Ja muuten, on todella tärkeää ymmärtää myös Kurssin Tekstiosa, koska muuten ei oikein ymmärrä Työkirjaakaan. Ihmiset tulkitsevat Työkirjan harjoituksia omalla tavallaan antaen niille yleensä jonkinlaisen säväyksen new agea. Mutta Kurssi ei ole new agea – se on ainutlaatuinen. Se ei opeta samoja asioita kuin tämän hetken suosituimmat henkiset opettajat. Ja kuten Kurssissa sanotaan jo heti Työkirjan alussa: "Tekstiosan antama teoreettinen pohja on välttämätön viitekehys, jotta tämän työkirjan harjoituksista tulisi mielekkäitä." Useimmat Kurssin opettajat eivät ole itse oppineet Kurssia eivätkä todella ymmärrä sen tarkoitusta. Tai jos ymmärtävätkin, eivät ainakaan kerro sitä kenellekään.

Useimmat henkiset opetukset yrittävät saada kehoa, mieltä ja henkeä tasapainoon keskenään. Ne ovat kaikki yhtä tärkeitä, mutta tämä ei ole Kurssin näkökulma asiaan. Kurssin avulla opit ymmärtämään, miten voit käyttää mieltäsi valitaksesi kahden vaihtoehdon välillä: voit valita joko kehon, joka on mahtava egon erillään olemisen vertauskuva, tai hengen, joka Kurssissa kuvaa täydellistä ykseyttä, jota ei pidä sekoittaa käsitykseen yksilöllisestä sielusta, mikä yhä kantaa mukanaan ajatusta erillisyydestä.

Kurssi opettaa, että maailma on projektio, joka tulee meidän yhteisestä, kollektiivisesta tiedostumattomasta mielestämme. Se mikä oli mielessämme valtavalla metafyysisellä tasolla – nimittäin kammottava alitajuinen syyllisyys, jota tunnemme erkaannuttuamme mielestämme Alkulähteestämme – kiellettiin ja projisoitiin ulospäin.

Psykologit tietävät, että kieltämistä seuraa aina projisointi. Tämä johtuu siitä, että kun kiellät jotakin, sen on mentävä johonkin. Kun jokin siis kielletään, siitä tulee tiedostamatonta, ja Kurssissa puhutaan kieltämisestä sivutolkulla. Niinpä siis unohdat sen, minkä olet itsessäsi kieltänyt, ja kun se sitten heijastuu ulospäin, kuvittelet näkemääsi projektiota todelliseksi. Olet unohtanut tehneesi sen itse, koska olet kieltänyt sen! Kyse on siis sinun omasta projektiostasi, mutta et vain ole siitä tietoinen. "Projisointi saa aikaan havaitsemisen", kuten Kurssi opettaa. Tämä merkitsee sitä, että olet todella tehnyt sen, mitä katselet, mutta olet vain unohtanut tämän ja nyt pidät kaikkea todellisena. Unohdat, että kyseessä on vain oma epäluomuksesi. J:n sanoin: "Eikö olekin omituista, että luulet ylimielisyydeksi uskoa, jonka mukaan sinä teit näkemäsi maailman? Jumala ei sitä tehnyt. Siitä voit olla varma. Mitäpä Hän tietäisi ohimenevistä ilmiöistä, syntisistä ja syyllisistä, pelokkaista, kärsivistä ja yksinäisistä ihmisistä ja kuolevassa kehossa asuvasta mielestä? Syytät vain Häntä mielenvikaisuudesta, jos ajattelet, että Hän teki maailman, jossa tällaiset asiat näyttävät olevan totta. Hän ei ole hullu. Kuitenkin ainoastaan hulluus pystyy tekemään tällaisen maailman."

Arten: Sinun ja ystäväsi J:n täytyy lakata piilottelemasta asioita. Sanoitkin jo, että eräs osa ratkaisua on lakata olemasta uhri ja tietenkin ottaa vastuu omista kokemuksista. Voitko selvittää tätä hieman tarkemmin?

Gary: No, sitä ei voi tehdä ainakaan ajattelemalla nokkelasti tai olemalla itse itsensä opettaja. Oman itsensä sijaan on kuunneltava Pyhän Hengen ajattelutapaa. Totuus on yksinkertainen ja johdonmukainen, mutta ego ei ole. Ego on hyvin monimutkainen ja haluaa ajatuksen erillisyydestä säilyvän, koska se saa egon kokemaan olevansa erityinen. Sitten ego tekee tässä maailmassa erityisiä suhteita, jotka ovat erityisiä rakkaus- tai vihasuhteita, ja olenkin varma, että tulemme puhumaan tästä. Ego siis rakastaa kaikkea monimutkaisuutta, koska se peittää alleen sen yhden ainoan todellisen ongelman ja sen todellisen ratkaisun.

Ainoa todellinen ongelma on se, että olemme erottaneet itsemme Jumalasta, ja ainoa todellinen ratkaisu on tehdä tekemättömäksi tämä ajatus erillisyydestä ja palata takaisin kotiin. Jotta Pyhä Henki saisi meidät johdatettua takaisin kotiin, se antaa meille yksinkertaisen totuuden egon monimutkaisuuksien sijaan. Mutta egopa ei hellitäkään ihan noin vain. Se on kuin Terminaattori – se palaa aina takaisin. Mutta se totuus, joka tekee egon tekemättömäksi, voittaa kyllä lopulta, koska Pyhä Henki on täydellinen mutta ego ei ole.

Kuka tahansa voi ymmärtää ja ottaa käyttöön Pyhän Hengen opetukset. Kurssi sanoo, eikä vain yhden kerran, että se on yksinkertainen. Sana esiintyy Kurssissa 158 kertaa! Tarkistin tämän Concordancesta.* [* Concordance on Kenneth Wapnickin kasaama hakuteos, jossa on lueteltuna kaikki englanninkielisen Kurssin sanat ja niiden esiintymiskohdat. Concordancen mukaan sana "simple" (yksinkertainen) esiintyy Kurssissa 158 kertaa.] Ja tämän lisäksi Kurssi ei neuvo meitä tai sen opettajia, mukaan lukien ylösnousseet mestarit, tekemään siitä omia tulkintoja. Sen sijaan Kurssissa sanotaan: "Nerokas ajattelu ei ole se totuus, joka on tekevä sinut vapaaksi, mutta voit vapaasti luopua nerokkaana olemisen tarpeesta heti kun haluat." Sen lisäksi siinä sanotaan – hetkinen, täytyy tarkistaa: "Kurssi yksinkertaisesti antaa toisenlaisen vastauksen, kunhan kysymys on herätetty. Tämä vastaus ei kuitenkaan yritä turvautua kekseliäisyyteen tai näppäryyteen. Ne ovat egon ominaisuuksia. Kurssi on yksinkertainen. Sillä on yksi tehtävä ja yksi päämäärä. Vain siinä se on täysin johdonmukainen, sillä vain se voi olla johdonmukaista."

Arten: Kaikki tuo on totta, mutta et ole vieläkään kertonut minulle avainasiaa. Perustuen siihen, mitä juuri sanoit, mikä Kurssissa saa aikaan kokemuksen muutoksen?

Gary: Muutat kokemuksen itsestäsi muuttamalla tapaa, jolla tarkastelet muita ihmisiä.

Pursah. Täsmälleen. Anteeksianto merkitsee muutosta siinä, miten kaikkea tarkastelee, olipa kyse erilaisista tilanteista, tapahtumista tai muista ihmisistä. Mutta se ei ole helppoa.

Gary: En koskaan sanokaan kenellekään, että olisi helppoa antaa muille anteeksi. Itse asiassa se on ihan, sanonko mistä, koska eiväthän ne muut ansaitse mitään anteeksiantoa.

Pursah: Siltä saattaa näyttää muodon tasolla, mutta jonkin ajan kuluttua alat ymmärtää sen tosiseikan, että nimenomaan sinä saat anteeksi joka kerran, kun annat jollekulle toiselle anteeksi.

Gary: Siksi, että meitä on oikeasti vain yksi.

Arten. Juuri niin. Ihmiset saattavat kyllä näyttää erillisiltä, koska he näkevät erillisyyteen perustuvan ajatuksen projektion, mutta se on vain silmänkääntötemppu. Jakautuipa ego sitten miten monta kertaa tahansa, se on vain mielen harhaa. Oikeasti on vain yksi olento, joka on kuvitellut eronneensa Alkulähteestään. Se kyllä näyttää ilmenevän monena, mutta lopulta on vain yksi, ja se olet sinä. Mieli näyttää kuitenkin jakautuvan jakautumistaan. Sen jälkeen se projisoi nämä jakautumisensa, mikä johtaa siihen, että tässä projektiossa näyttää olevan yhä enemmän ja enemmän ihmisiä. Mutta kaikki on vain suurta hämäystä. On vain yksi ego huolimatta siitä, miten monta eri kuvaa satut näkemään.

Gary: Tämähän selittää sen, miksi alussa oli vain yksi tai kaksi ihmistä, kuten Aatami ja Eeva, ja miten yhtäkkiä meitä onkin miljardeja. Olenkin aina ihmetellyt, miten tämä ihmismäärän kasvu ja jälleensyntyminen sopivat toisiinsa. Tarkoitan, että jos alunperin on vain kaksi ihmistä, miten ihmeessä he voivat vaikuttaa syntyvän miljardeina ihmisinä, ellei mieli jakautuisi? Eihän se olisi mitenkään mahdollista. Ja sanon "vaikuttavat syntyvän", koska kaikki on vain mielen harhaa, tai pikemminkin unta, joka vain vaikuttaa todelta. On totta, että erilaiset tapahtumat unessa näyttävät kyllä tapahtuvan, mutta ei se merkitse sitä, että ne todella tapahtuvat.

Pursah: Uskotko sinä jälleensyntymään?

Gary: En, mutta aiemmassa elämässäni uskoin.

Arten: Sanoit, että kokemuksesi itsestäsi muuttuu, kun muutat sitä, miten tarkastelet muita ihmisiä. Tässä täytyy nyt olla tarkkana. Olemme jo aiemminkin lainanneet Kurssista kohtaa, jossa sanotaan: "Niin kuin näet hänet, niin näet itsesi."

Tätä täytyy tässä vaiheessa vähän tarkentaa, mutta ennen sitä, miten kätesi jakselee?

Huomautus: Viikkoa ennen kuin A&P (kuten joskus heitä itsekseni nimitän) palasivat luokseni, heräsin aamulla käteni täysin puuduksissa ja käyttökelvottomassa kunnossa. Menin neurologin pakeille ja minulla diagnosoitiin oikean käden värttinähermon vamma. Minulle kerrottiin, että sen syynä oli jatkuva kirjoittaminen ja kirjojen signeeraaminen. Lääkärin mukaan parantuminen voisi viedä kokonaisen vuoden, jos käteni nyt ylipäätään parantuisi. Minä puolestani päätin, että se tulee paranemaan nopeasti.

Oireet ilmenivät hyvään aikaan, jos nyt oireiden ilmenemiselle voi mitään hyvää aikaa ollakaan, sillä minulla oli kuukausi vapaata joulun takia, ennen kuin alkaisin taas matkustaa ja luennoida laajalti. Päätin, etten anna tämän vastoinkäymisen vaikuttaa minuun, ja olin jopa lähtenyt hienolle joulumatkalle New Yorkiin vaimoni Karenin kanssa huolimatta siitä, että tuskin pystyin lainkaan käyttämään oikeaa kättäni.

Aloin harjoittaa niitä parantamisen oppeja, joita olin saanut sekä Ihmeiden oppikurssista että ylösnousseilta ystäviltäni. Käsi oli paranemaan päin mutta yhä kipeä, ja kenties voimat olivat palanneet siihen vasta puolittain sinä iltana, kun Arten ja Pursah palasivat luokseni. Tein muistiinpanoja minkä pystyin, vaikka käsialani muistuttikin välillä alakoululaisen tuherrusta.

Gary: Parempaan päin ollaan menossa. Teen sitä, mitä minulle on opetettu.

Arten: Hyvä. Neljännellä tämänkertaisella käynnillämme puhumme paranemisesta, emmekä tietenkään vain sinun takiasi vaan kaikkien lukijoiden takia. Sinulla on aikaa kolme viikkoa, ennen kuin olet taas kentällä tulessa. Jatka vain kätesi parantamista mielesi avulla, niin me keromme sitten sinulle neljännellä kerralla, miten hyvin olet onnistunut, samalla kun voimme pysytellä itse asiassa.

Pursah: Joten palatkaamme nyt käsillä olevaan asiaan… anteeksi sanaleikki. Ihmiset tekevät joitakin perusvirheitä soveltaessaan Kurssia elämäänsä. Tämä tapahtuu osittain siksi, etteivät he muista, mikä henki todellisuudessa on. Toinen syy on siinä, että he keskittyvät todellisuuden asemesta mielen harhaan.

Gary: Mitä tarkoitat?

Pursah: Kun ihmiset aloittavat tällaisen työskentelyn, he keskittyvät usein siihen tosiseikkaan, että elämä on mielen harhaa, mikä ei ole se asia, mihin on tarkoitus keskittyä. Tämä johtuu siitä, että mikäli se on totta, että näet itsesi sellaisena kuin näet muut – ja se on totta – ja jos sitten pidät muita ihmisiä ja koko maailmaa mielen harhana, alat vähitellen alitajuisesti pitää itseäsikin mielen harhana. Alat tuntea olosi tyhjäksi ja merkityksettömäksi, mikä puolestaan aiheuttaa masennusta. Muista, että alitajuinen mielesi kääntää kaikki muihin kohdistamasi ajatukset koskemaan sinua itseäsi. Tämä johtuu siitä, että vaikka et olekaan asiasta tietoinen, alitajuinen mielesi tietää kaiken – myös sen, että on olemassa vain yksi sinä, joka kuvittelee olevansa täällä. Sen takia kaikki muihin kohdistamasi ajatukset ovat oikeastaan viestejä sinulle itsellesi sinusta itsestäsi, ja juuri tällä tavoin alitajuinen mielesi ajatteleekin. Sinun ei siis todellakaan ole hyvä pitää ihmisiä mielen harhana, koska silloin ajattelet itsestäsikin niin.

Tätä virhettä eivät tee ainoastaan opiskelijat täällä Yhdysvalloissa. Koska hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat aina opettaneet, että aistinvarainen maailma on mielen harhaa – tai pysymättömyyttä, kuten buddhalaiset sen määrittelevät – monet muutkin ihmiset muualla maailmassa, kuten Intiassa, ajattelevat myös tällä tavoin. Ja sekoittaakseen asiaa vielä entisestäänkin, intialaisilla on oma kastijärjestelmänsä, jonka mukaan kolmasosa intialaisista on eläintäkin alempia olentoja. Heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia eikä koskaan tule olemaankaan. Ajattele, minkälainen vaikutus sillä on koko kansakunnan psyykeen, kun joka kolmannen kansalaisen katsotaan olevan ihmistä alempi olento!

Onneksi Intiassa elää myös monia ihmisiä, jotka harjoittavat sellaista ajatusta, jonka olemme heiltä lainanneet. Sitä kuulee usein tämän maan Unity-kirkoissa. Se on Namaste-ajatus, joka merkitsee: "Jumaluus minussa kumartaa jumaluutta sinussa." Se on varmasti askel oikeaan suuntaan mutta se ei ole tarpeeksi pitkä.

Kun sanot: "Jumaluus minussa kumartaa jumaluutta sinussa", rajoitat toisen henkilön pieneen aika-avaruudelliseen pisteeseen. Teet yksilöllisyydestä totta. Teet myös teistä kahdesta erillisiä, kuin subjektin ja objektin. J sen sijaan jätti kehon huomiotta kokonaan. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö hänen kehonsa silmät olisi nähneet toisia kehoja, mutta hän ymmärsi, ettei hän nähnyt kehonsa silmillä ja ettei hän oikeastaan ollut kehossa laisinkaan. Hän tiesi näkevänsä kaiken mielellään. Kuten hän Kurssissakin sanoo: "…katselemme uudelleen mielessämme sitä, mitä on jo tapahtunut." Onko muuten mitään parempaa määritelmää elokuvan katsomiselle? Kaikki on jo kuvattu, ja kaikki on jo tehty ja ohitse. Ja nyt sinä vain katselet sitä. Ja kehosi on osa sitä, mitä katselet! Kehosi on vain osa samaa projektiota kuin kaikki muutkin näkemäsi kehot.

Nyt, sen sijaan että rajoittaisit toisen ihmisen tuohon pieneen aika-avaruudelliseen pisteeseen, sinun tuleekin jättää keho kokonaan huomiotta ja tehdä samoin kuin J:kin teki. Sinun on hyvä ajatella toista ihmistä rajattomana olentona. Sen sijaan, että ajattelisi toisen olevan osa kaikkea, ajattele hänen olevan kaikki. Jos teet näin, et enää keskity siihen, että kaikki on mielen harhaa, ja lopputulos on hyvin myönteinen. Se toimii. Se säästää sinulta monen elämän verran turhaa työtä. Jos näet toisen olevan kaikki eikä yhtään sen vähempää kuin Jumala, silloin lopulta koet itsesikin samanlaiseksi. Näin J teki. Hän näki Kristuksen kasvot kaikkialla. J ei ole Kurssissa mitenkään erityinen. Hän sanoo sinun olevan hänen kanssaan samanarvoinen ja myös kokee sen, mutta nopein tapa kokea tämä on nähdä hengen todellisuus jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä.

Gary: Hyvä on. Ajattelen siis kaikkien kohtaamieni ihmisten olevan Jumala. Kyse on siitä täydellisestä ykseydestä, josta Kurssissa kerrotaan. Luonnollisessa tilassamme emme eroa Jumalasta mitenkään, eikä ole millään tavoin ylimielistä ajatella näin. Ylimielistä on sen sijaan ajatella, että voisimme olla Jumalasta erillämme. Totuus on, ettemme voi olla Jumalasta erillämme paitsi unissa, minkä takia voidaan sanoa, että Kurssi pitää aika-avaruudellista maailmankaikkeutta mielen harhana ja myöhemmin unena, josta tulemme kyllä heräämään, ja että tätä heräämistä voi kutsua valaistumiseksi.

Arten: Hienoa. Avain on siis se, että ajattelet jokaisen olevan kaikki. Jos teet niin, teet jotakin, mitä hyvin harva ihminen on koskaan tehnyt, ja se tulee nopeuttamaan valaistumistasi. Alitajuntasi ymmärtää kyllä, että jos muut ovat täydellisen yhtä Jumalan kanssa, sinunkin on oltava täydellisen yhtä Jumalan kanssa. Tässä oli J:lläkin tekemistä, mutta hän onnistui siinä lopulta valppautensa ansiosta.

Gary: Pojat! Jos hänellä oli siinä tekemistä, sitten on varmasti kaikilla muillakin.

Arten: Aivan varmasti. Ja tästä pääsemmekin siihen, mistä henkisessä näkökyvyssä oikeastaan on kyse. Ego rakastaa eroja. Miten voisit arvostella jotakin ilman eroja? Miten voisi olla sotia, murhia ja väkivaltaa, ellei olisi eroja? Niinpä ego haluaa sinun ajattelevan, että kaikki tämä havaitsemasi erillisyys on totta. Ja juuri se tekeekin siitä todellista sinulle – siis että uskot siihen. Siitä se saa voimansa. Sillä se saa otteen sinusta. Ego janoaa vastakkainasettelua ja houkuttelee sinut uskomaan siihen kaikessa, mutta Pyhä Henki sen sijaan näkee samanlaisuutta. Pyhä Henki kyllä asettaa ajattelutapansa egon ajattelutapaa vastaan, mutta tämä onkin vastakkainasettelun oikeaa käyttöä, sillä toinen ajattelutavoista on totta ja toinen ei.

Pyhä Henki ei ajattele erkaantumisen käsittein. Se näkee kokonaisuutta kaikkialla. Ja kun sanon "näkee" tarkoitan sitä, miten Pyhä Henki ajattelee. Sinun tapasi ajatella määrittää henkisen näkökyvyn. Sillä ei ole mitään tekemistä kehon silmien kanssa, vaikka voitkin havaita hengen vertauskuvia maailmassa. Ne ovat kuitenkin vain vertauskuvia. Todellisuutta ei voi havaita fyysisin silmin, mutta sen voi kokea mielen välityksellä.

Jos haluat palata takaisin henkeen, ajattele kuten Pyhä Henki. Pyhä Henki jättää kehon huomiotta, sillä keho on vain valheellinen kuva, ja ajattelee totuutta, joka on mielen harhan hunnun takana. Tämä totuus on täydellistä ykseyttä ja viattomuutta, täysin Jumalan kaltaista. Toisen ihmisen ajatteleminen tällä tavoin on henkistä näkökykyä.

Kerropas meille joku vitsi.

Huomautus: Olen kertonut vitsejä kursseillani jo vuosia. Tajusin jo aikaa sitten, että huumori on olennainen osa esityksiäni. Sen myötä aika rankatkin opetukset saavat hupaisat puitteet. Joskus keksin vitsit itse, toisinaan kuulen ne muilta. Ihmiset tietävät, että rakastan vitsejä, joten kaikki kertovat minulle lempivitsinsä matkustellessani ympäri maailmaa ja minä saan toistaa ne muille. Se on täydellinen vastalääke Kurssissa kuvailtuun ongelmaan: "Ikuisuuteen, missä kaikki on yhtä, mateli pieni, hullu ajatus, jolle Jumalan Poika ei muistanut nauraa." Minun kursseillani saa muistaa nauraa, jotta voimme kaikki sekä oppia että pitää hauskaa samanaikaisesti.

Gary: Hyvä on. Eversti Sanders menee tapaamaan paavia. Tapaamisen aikana hän sanoo paaville: "Pontiff, olen päättänyt lahjoittaa miljardi dollaria kirkolle", johon paavi vastaa: "Hyvänen aika, miten anteliasta. Olet varmasti äärimmäisen hyvin menestynyt." Mutta siihen eversti Sanders sanookin: "On vain eräs asia. Isä meidän -rukousta pitää vähän muuttaa. Sen sijaan, että sanotaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme", rukouksen tulee kuulua: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen kanamme."

Paavi vastaa epäröiden: "Enpä oikein tiedä, se on iso muutos. En pysty päättämään tuollaista asiaa yksinäni. Minun täytyy neuvotella kardinaalien kanssa. Meidän täytyy kokoontua keskustelemaan asiasta. Tehdään näin – tule huomenna takaisin, kun olen ehtinyt jutella heidän kanssaan, niin kerron sinulle vastauksen sitten."

Eversti Sandersin lähdettyä paavi kutsuu kardinaalit koolle ja sanoo: "Tuota, minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat haluatte kuulla ensin?" Eräs kardinaaleista sanoo: "Kerro vain hyvät uutiset ensin." "Hyvä on", paavi vastaa. "Olemme saamassa miljardin dollarin lahjoituksen." Kaikki kardinaalit innostuvat kovasti, kunnes yksi heistä muistaa: "Hei, hetkinen. Mitkä ne huonot uutiset ovat?" "Saamme kyllä suuren summan rahaa, mutta meiltä viedään leipä suusta."

Pursah: Hauska. Meidän on syytä lisätä, että on muitakin tapoja tehdä ego tekemättömäksi. Kuten tiedät, eräs parhaista tavoista on anteeksianto, ja tulemmekin puhumaan siitä vielä. Toinen tapa on antaa ohjat Pyhälle Hengelle. Se on paljon tärkeämpi asia kuin kenties ajattelet eikä ainoastaan siksi, että Pyhä Henki kykenee arvioimaan asiat paljon sinua paremmin. Pyhä Henki kykenee kyllä näkemään kaiken koskaan tapahtuneen ajan alusta sen loppuun, mutta Pyhän Hengen valitsemiselle on tärkeämpikin syy. Kurssin Opettajan käsikirjassa opetetaan, että kun seuraat Pyhän Hengen ohjausta, vapautat itsesi syyllisyydestä.

Kun etsit apua itseäsi korkeammalta voimalta sen sijaan, että luottaisit vain omiin kykyihin ja taitoihisi, oikeastaan teet tekemättömäksi mielessäsi ajatuksen erkaantumisesta sen sijaan, että vahvistaisit sitä. Kun teet asiat itse, vahvistat vain ajatusta erosta, mutta Pyhän Hengen valitseminen oppaaksi on ratkaisu tähän. Käytä joka aamu kymmenen sekuntia siihen, että sanot: "Pyhä Henki, ohjaa sinä tänään kaikkia minun ajatuksiani ja tekojani." Koska tekosi ovat tietenkin ajatustesi seurausta, sinun tulee keskittyä siihen, mitä ajattelet – eli syyhyn – eikä siihen mitä teet – eli seuraukseen. Unessa ei oikeastaan ole mitään syytä ja seurausta vaan kaikki on vain seurausta. Syy on mieli, joka heijastaa kaiken, ja siellä kaikki työ myös tulee tehdä.

Vielä eräs hyvä tapa egon tekemättömäksi tekemiseen on käyttää sitä alkuperäistä rukouksen muotoa, josta kerrotaan Rukouksen laulu -kirjasessa, joka ei enää nykyään ole pelkkä irrallinen kirjanen vaan kiinteä osa Ihmeiden oppikurssin kolmatta englanninkielistä laitosta. Sinun kannattaisi lukaista se joskus. Rukouksen alkuperäinen muoto tapahtuu hiljaisesti. Kun J käytti Isä meidän -rukousta 2000 vuotta sitten, se ei ollut itse rukous vaan eräänlainen johdanto tai kutsu Jumalalle, eikä Raamatussa oleva versio siitä ole tietenkään mitenkään kovin hyvä käännös, ja tämän lisäksi kirkkokin on muutellut sitä ensimmäisten vuosisatojen aikana. Kurssin Tekstiosasta, sivulta 396, löytyy parempi versio Isä meidän -rukouksesta. Lukisitko sen meille?

Gary: Tottahan toki. Olenkin aina pitänyt siitä. Mutta sanoit siis, että se on vain eräänlainen johdanto, jonka avulla valmistaudutaan olemaan mielessä yhtä Jumalan kanssa, ja että todellinen rukous on se, kun hiljentyy, yhdistyy Jumalaan täydellisessä ykseydessä ja hukkuu Hänen rakkauteensa. Se on siis vähän kuin olisi pysyvässä täyden kiitollisuuden ja runsauden tilassa, koska täydellisessä ykseydessä meillä on kaikki. Kokonaisuudesta ei voi puuttua mitään.

Pursah: Olet ymmärtänyt asian oikein, joten luepa se nyt meille. Pyydän sinua sen jälkeen lukemaan erään toisenkin kohdan, minkä jälkeen hiljennymme pariksi minuutiksi ja harjoittelemme liittymistä yhteen Jumalan kanssa täydellisessä ykseydessä, mikä on hyvä tapa tehdä erillisyys tekemättömäksi.

Gary: Täältä pesee:

Isä, anna meille meidän harhamme anteeksi ja auta meitä hyväksymään todellinen suhteemme Sinuun, jossa mitään harhoja ei ole ja johon niitä ei koskaan voi tullakaan. Meidän pyhyytemme on Sinun pyhyyttäsi. Mitä sellaista meissä voisi olla, mikä tarvitsisi anteeksiantamusta, kun Sinun pyhyytesi on täydellistä? Unohduksen uni on ainoastaan haluttomuutta muistaa Sinun anteeksiantamustasi ja Sinun Rakkauttasi. Älkäämme saattako itseämme kiusaukseen, sillä Jumalan Pojan kiusaus ei ole Sinun Tahtosi. Ja suo meidän ottaa vastaan ainoastaan se, minkä Sinä olet antanut, ja hyväksyä ainoastaan se niihin mieliin, jotka Sinä loit ja joita Sinä rakastat. Aamen.

Pursah: Kaunista. Lue vielä se kohta Unohtuneesta laulusta, josta pidät eniten. Näin saamme hyvän käsityksen siitä, mihin tällä mietiskelyllä pyrimme, ja lisäksi se kuvaa hyvin henkistä näkökykyä. Juuri tällaista kokemusta etsitään, kun tullaan yhdeksi Jumalan kanssa ja hukutaan Hänen rakkauteensa.

Gary: Hetkinen. Tässä:

Kehon tuolla puolen, auringon ja tähtien tuolla puolen, kaiken sen takana, mitä näet – ja kuitenkin jollain lailla tuttuna – on kultainen valokaari, joka sitä katsellessasi levittäytyy suureksi ja loistavaksi ympyräksi. Ja koko ympyrä täyttyy valkeudella silmiesi edessä. Ympyrän rajat haihtuvat, eikä mikään enää pidättele sitä, mikä sen sisällä on. Valkeus laajenee ja peittää kaiken, se laajenee loputtomasti loistaen ikuisesti vailla mitään esteitä tai rajoja millään suunnalla. Sen sisällä kaikki yhtyy täydelliseen jatkumoon. On mahdotonta edes kuvitella, että mitään voisi olla sen ulkopuolella, sillä mitään sellaista ei ole, missä tätä valkeutta ei olisi.

Tällainen on hyvin tuntemasi Jumalan Pojan todellinen näkökyky. Tällainen on hänen näkökykynsä, joka tuntee Isänsä. Siinä on muisto siitä, mikä sinä olet: osa siitä, se kaikki sinussa kaikkeen yhtyneenä, yhtä varmasti kuin kaikki on yhtyneenä sinuun.

Pursah: Hiljentykäämme nyt viideksi minuutiksi ja yhtykäämme Jumalaan täydellisessä ykseyden ja kiitollisuuden tilassa. Me rakastamme sinua, Isä. Jumala on.

Huomautus: Tässä vaiheessa päästin kaikesta irti ja yritin liittyä Jumalaan. Koin laajenevani ja kaikkien rajojeni katoavan. Mielessäni ei ollut minkäänlaisia sanoja, ainoastaan ajatus kauniin puhtaasta valkoisesta valosta, joka levisi kaikkialle. Ei ollut minkäänlaista kitkaa tai mitään, mikä olisi pysäyttänyt minut. Itse asiassa mitään "minuakaan" ei ollut olemassa. Sen sijaan, että minä olisin ajatellut, oli kuin Jumala olisi ajatellut minua. Ja tuo ajatus oli täydellinen.

Koska se oli täydellinen, se oli kokonainen, täysi ja ehjä. Se oli haavoittumaton ja kuolematon, jotakin mitä tämä maailma ei voi mitenkään koskettaa tai uhata. Täydellisessä ykseydessä et voi joutua hyökkäyksen kohteeksi, sillä ei ole mitään muuta, joka hyökkäisi sinua vastaan. Se on tunne täydellisestä turvasta ja pelottomuudesta. Tätä tilaa kuvaa hyvin kiitollisuus. Rukouksen laulu on kiitoksen laulu. Tunsin valtavaa iloa Luojani ollessa läsnä. Olisin halunnut sanoa: "Kiitos, kiitos", mutta en halunnut sotkea mitään sanoja tähän vaan ainoastaan kokea kaiken.

Mitään ei voisi puuttua tästä. Mistään ei ollut puutetta. Myöskään kuolemaa ei ollut. Kuolemahan edustaa elämän vastakohtaa, mutta kuten Ihmeiden oppikurssissa sanotaan: "…mutta sillä, mikä on kaikenkattavaa, ei voi olla vastakohtaa." Oli vain jatkuvuutta, sellainen tila, jota ei ole aika-avaruudellisessa maailmankaikkeudessa mutta joka on kaiken pohjalla oleva kokemus siinä täydellisessä todellisuudessa, joka on täydellisen tyyni. Tässä tilassa tapahtuva laajeneminen on kaiken laajenemista mutta se ei ole minkäänlaista liikettä eikä siihen liity minkäänlaista aikaa. Minulle tuli tunne, ettei ollut mitään "seuraavaa" vaan ainoastaan itse kokemus, jota minkään ei tarvinnut seurata. Se oli mahtavaa, se oli onnea, se oli Jumala.

Tuo kokemus pysyi yllä jonkin aikaa, en tiedä tarkalleen, miten kauan. Tunsin oloni painottomaksi eikä minulla ollut mikään kiire palata takaisin olohuoneeseeni, jossa kuvittelin olevani. Sitten kuulin Artenin alkavan puhua ja tiesin, että meidän oli aika jatkaa keskusteluamme.

Arten: Ihmeiden oppikurssi ei ole uskonto. Siihen ei tarvitse uskoa eikä siihen tarvitse käännyttää ketään. Ketään ei tarvitse vakuuttaa siitä, että Kurssi on oikea tie. Loppujen lopuksihan henkisyys on hyvin henkilökohtainen asia. Se on jotakin, mikä tapahtuu sinun ja Pyhän Hengen tai J:n tai Y'shuan välillä – tai miksi nyt haluat tuota toista tahoa nimittääkään. Sillä ei ole väliä. Lopulta kaikki johtaa omakohtaiseen kokemukseen läheisestä suhteesta Jumalan kanssa. Se on kuin täydellinen kosminen orgasmi, jota ei voi mitenkään pukea sanoiksi.

Ihmeiden oppikurssissa ei ole juurikaan sääntöjä, mikä todistaa sen, ettei se ole uskonto, mutta meitä pyydetään kuitenkin noudattamaan Työkirjan ohjeita. Esimerkiksi ei ole tarkoitus, että harjoituksia tehdään enemmän kuin yksi päivässä, joten Työkirjan tekemiseen menee vähintään vuosi.

Gary: Eräs tyyppi tuli luokseni ja ilmoitti ylpeänä: "Sain Työkirjan tehtyä puolessa vuodessa."

Arten: Juuri niin – jotkut eivät kykene noudattamaan edes yhtä sääntöä. Lisäksi on vielä toinenkin kirjoittamaton sääntö, jonka pitäisi olla aivan ilmeinen, ja se kuuluu näin: Kurssi on tehtävä. Ellet tee sitä, et saa siitä mitään hyötyä. Kurssin tekeminen vaatii vähän vaivannäköä ja siksi eräs sen osa onkin nimeltään Työkirja. Kurssi on henkisen harjoittamisen tie. Se vaatii jotakin oppilailtaan ja antaa vastineeksi aika paljon. Minkä tahansa arvokkaan eteen kannattaa vähän tehdä töitä, ja valaistuminen on varsin arvokas asia.

Gary: Toisaalta asiaan liittyy paradoksi, tai oikeastaan Kurssissa on moniakin paradokseja, mutta tarkoitan seuraavaa: Ajattelin aiemmin, että minun täytyy tehdä aivan valtava työ antaakseni maailmalle anteeksi siten kuin J sen teki. Olen kuitenkin oppinut matkan varrella, että ihmisten tuomitsemiseen menee paljon enemmän aikaa kuin heille anteeksi antamiseen! Tarkoitan sitä, että anteeksiantamisesta tulee vähitellen niin kiinteä osa sinua, ettei sinun tarvitse enää edes ajatella sitä kovinkaan paljon. Se alkaa tapahtua ihan itsestään, joten anteeksiantamiseen käytetty aika lyhenee lyhenemistään vuosien saatossa. Mutta toisaalta, jos käytät aikaa muiden tuomitsemiseen, sinun on aina keksittävä jokin sopiva tarina, miksei joku ole anteeksiantosi arvoinen. On paljon nopeampaa antaa kaikille törpöille vain anteeksi.

Pursah: Tämä on varsin totta, veliseni. Ja kun kerran puhumme anteeksiannosta, kerrataanpa vielä, millaisesta anteeksiannosta oikein on kyse. Vanhanaikainen, newtonilainen, subjektin ja objektin välillä tapahtuva anteeksiantaminen on hyödytöntä – sellainen, jossa annetaan toiselle anteeksi, koska kuvitellaan hänen tehneen jotakin. Tämä vain pitää yllä alitajuisessa mielessä ajatusta erillisyydestä.

Todellinen anteeksianto vapauttaa muut, koska he eivät ole oikeasti tehneet yhtään mitään, sillä sinä itsehän olet tehnyt kaikki muut. Näet siis vain oman projektiosi aika-avaruudellisesta maailmankaikkeudesta. Todellisessa anteeksiannossa otat vastuun siitä, että olet itse keksinyt kaiken, mutta teet sen väkevällä tavalla, sillä nyt lähdet liikkeelle syystä etkä seurauksesta. Juuri tästä ajatusten kääntämisestä Kurssi puhuu.

Näin sallit myös Pyhän Hengen parantaa kaiken sen, mikä on alitajuisen mielesi syövereissä piilossa: sen syyllisyyden, josta sinulla ei ollut tietoakaan ja joka palautuu takaisin aina siihen perimmäiseen ajatukseen, että Jumalasta voisi olla erillään. Tätä tarkoitetaan perisynnillä ja pohjimmiltaan juuri tämä ajatus on järkyttänyt sinua. Mutta sen jälkeen alat etsiä oman mielenrauhasi järkkymisen syytä itsesi ulkopuolelta, sillä sinne olet sen projisoinut. Näin ajattelet olevasi pois tolaltasi siksi, ettei sinulla ole säästössä riittävästi rahaa eläkepäiviäsi varten tai koska pelkäät terroristien räjäyttävän lentokoneesi, ja unohdat ettei järkytyksesi syy oikeasti ole mielesi projektio vaan järkytyksesi lähde on itse mielessäsi. Ja ratkaisu on siinä, että annat anteeksi kuvitteelliselle projektiollesi, joka on sinun pieni osasi tässä työssä, ja että näin sallit Pyhän Hengen tehdä suurimman osan työstä, mikä merkitsee sinun paranemistasi sillä tavoin, ettet ymmärrä sitä, vaikka voitkin sen kokea.

Kun siis annat anteeksi, tiedostumattomassa mielessäsi tapahtuu perusteellisia muutoksia, ja pian myös kaikki kokemuksesi muuttuvat. Sen sijaan, että koet olevasi keho, alatkin vähitellen kokea olevasi se, mikä todella olet, eli rakkaus tai puhdas henki, jotka Kurssissa merkitsevät samaa asiaa, sillä hengen tasolla ne ovat täysin samoja kuin Jumala.

Arten: Ehkä tässä vaiheessa kannattaa vielä muistuttaa siitä, että tämä rakkaus on täydellistä rakkautta. Se ei ole sellaista rakkautta, mitä ihmiset sillä tavallisesti käsittävät. Tämä rakkaus ei ole ainoastaan täydellistä, mutta kuten sekä Raamatussa että Ihmeiden oppikurssissa sanotaan: täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Täydellinen rakkaus ja pelko eivät voi olla yhtä aikaa olemassa. Täydellinen rakkaus on kaikenkattava. Tällaista rakkautta ei voi pidätellä joltakulta, sillä muuten sitä ei voi kokea itse. Ellei se ole kaikenkattavaa, se ei ole todellista rakkautta.

Joten tässä vaiheessa lienee paikallaan kerrata eräs asia: jos kehottaa ihmisiä valitsemaan rakkauden pelon asemesta, se on aika pinnallista opetusta, ellei sitä selitetä tarkemmin, sillä useimmat ihmiset ajattelevat, että puhutaan heidän rakkaudestaan, ja juuri siitä Kurssi ei puhu. Kurssissa puhutaan Jumalan täydellisestä rakkaudesta. Ihmisten käsitystä rakkaudesta nimitetään Kurssissa erityiseksi rakkaudeksi, koska se ei koske kaikkia vaan ainoastaan niitä, jotka on valittu rakkauden kohteiksi. Useimmilla ihmisillä on myös erityisiä vihasuhteita, ihmisiä joihin he projisoivat oman alitajuisen syyllisyytensä. Ja molemmat voi tietenkin toteuttaa yhdessä valitsemalla viha-rakkaussuhteen, mutta kun kyse on erityisestä rakkaudesta tai vihasta, on tietenkin paljon helpompi antaa anteeksi niille, joita ajattelee rakastavansa, kuin niille joita ei ajattele rakastavansa. On siis muistettava, että todellinen rakkaus antaa kaikille ja kaikelle anteeksi – poikkeuksetta. Se tietää, mitä ihmiset oikeasti ovat. He eivät ole oikeasti ihmisiä. He ovat täydellistä rakkautta, sellaisia joiksi Jumala heidät loi.

He saattavat kyllä kuvitella olevansa ihmisiä ja vieläpä älykkäitä sellaisia, mutta sanopa sinulle, Gary, ettei älykkyys ilman rakkautta ole yhtään mitään. Kun puhumme todellisesta rakkaudesta, tarkoitamme siis Pyhän Hengen rakkautta emmekä ihmisten rakkautta. Pyhä Henki edustaa Jumalaa tällä tasolla. Hän on muisto siitä, mikä sinä olet. Pyhä Henki näkee kaikkialla viattomuutta, koska Hän näkee jokaisen olevan samanlainen Hänen kanssaan. Anteeksianto on Pyhän Hengen mahtava opetuksen apuväline, sillä se johtaa kokemukseen täydellisestä rakkaudesta. Ja tämä kokemus on samalla sen kokemista, että on kaikki. Kuten Kurssissa sanotaan: "Jumala ei halua, että Hänen Poikansa tyytyy vähempään kuin kaikkeen."

Gary: Olette selittäneet minulle anteeksiannon monella eri tavalla, jotka ovat kaikki sopusoinnussa keskenään. Ajattelen kuitenkin yhä sen tapahtuvan kolmessa eri vaiheessa, jotka lopulta sulautuvat yhdeksi, kun tottuu antamaan anteeksi luonnostaan.

Ensimmäiseksi on lakattava reagoimasta asioihin, sillä se vain tekee niistä todellisia. On lakattava ajattelemasta egollaan. Jos huomaa arvostelevansa tai tuomitsevansa – tai jos olo muuttuu epämiellyttäväksi, hermostuneeksi tai suorastaan vihaiseksi – voi olla varma, että kyse on egosta. Pyhä Henki ei toimisi näin. On siis tarkkailtava sekä tunteitaan että ajatuksiaan. Oikeastaan nimenomaan tunteilla on taipumus muuttua teoiksi, mutta silti tunteet ovat seurausta ajatuksista.

Kun on lakannut ajattelemasta egon tavoin, voi alkaa ajatella Pyhän Hengen tavoin. Molempia ei voi tehdä samanaikaisesti, sillä ne edustavat kahta täysin toisilleen vastakkaista ja toisensa poissulkevaa ajattelutapaa. Näin siis vaihdat egosta Pyhään Henkeen, ja tämä on Pyhä Hetki.

Mitä Pyhä Henki neuvoisi sinua tekemään tälle asialle? Älä tee siitä todellista. Arvostelusi ja reaktiosi tekevät asioista todellisia, mutta nyt alat ymmärtää, että pidät toisia syyllisinä siksi, että haluat syyllisyyden olevan heissä etkä itsessäsi. Jotta siis saisit tilanteen muutettua, sinun on käännettävä projisointisi toisinpäin. Sinun on tajuttava, että syyllisyys ei ole muissa vaan sinussa itsessäsi, paitsi ettei tämäkään ole totta, sillä koko ajatus syyllisyydestä on vain egon keksintöä, jotta se tuntuisi todelta!

Toinen vaihe on siis se, kun tajuaa, että ego on keksinyt kaiken ja että mikään havaittu ei ole totta. Ei ole olemassa aika-avaruudellista maailmankaikkeutta. On vain projektio siitä. Näin kukaan ei voi olla sen uhri. Uhrin asemassa ei ole minkäänlaista voimaa, mutta voimaa sen sijaan on paljonkin siinä, että näkee kaiken syyn tasolta käsin.

Kolmanneksi on muutettava mielensä kaikesta. Sinun on valittava uudelleen, kuten Kurssin Tekstiosan viimeisessä luvussa kehotetaan, hylättävä kehon näkökulma ja valittava sen sijaan hengen ajattelutapa. Tässä vaiheessa lakkaat tekemästä kaikesta todellista ja näet verhon taakse totuuteen; näet kaikkialla viattomuutta, sillä Jumala on kaikkialla. Kukaan ei ole syyllinen – et sinäkään. Vapauta kaikki Pyhälle Hengelle rauhassa. Kun harjoittelet, huomaat, että kaikki tämä käy yhä nopeammin, koska siitä tulee sinulle totuus, jonka olet oppinut tuntemaan.

Sen lisäksi alat tottua niin täysin siihen ajatukseen, että maailma tulee sinusta eikä suinkaan tapahdu sinulle, ettet enää edes kykene reagoimaan mihinkään siten kuin aiemmin olet tehnyt. Tässä vaiheessa anteeksianto on oikeutettua.

Pursah: Aika hyvin, veli. Sinua on opetettu hyvin. Ja tietenkin koet koko ajan yhä enemmän ja enemmän, että nimenomaan sinä olet se, joka saa anteeksi. Kun luovut arvostelusta ja korvaat sen anteeksiannolla, koet todella vapautuvasi.

Gary: Juuri niin. Sanovathan buddhalaisetkin, että arvosteleminen on kuin joisi myrkkyä ja odottaisi jonkun toisen kuolevan. Kaikki arvostelu on pohjimmiltaan itsensä arvostelua ja kaikki anteeksiantaminen itselleen anteeksi antamista.

Arten: Aamen. Ja koska ajatus on muuttaa näkökulmaa egosta – joka on se osa mieltä, joka uskoo erillisyyteen ja joka suorastaan haluaa erillisyyttä, koska tuntee olevansa erityinen – Pyhän Hengen näkökulmaan – joka uskoo ainoastaan Jumalaan ja Hänen Valtakuntaansa – silloin voimme todella alkaa käyttää tietoisuutta rakentavalla tavalla. Koska olemme oppineet, että tietoisuus on oikeastaan vain erillisyyttä, on syytä painottaa, että ainoa rakentava tapa käyttää tietoisuutta on valita sen avulla Pyhän Hengen ajattelutapa egon ajattelutavan sijaan. Tämä on Kurssin käsitys vapaasta tahdosta. Näyttipä elämä muodostuvan miten mutkikkaaksi tahansa, näyttipä ihmisiä ja valinnanmahdollisuuksia olevan miten monta miljardia tahansa, todellisuudessa on vain kaksi asiaa, joiden välillä valita, ja ainoastaan toinen niistä edustaa todellisuutta. Tuo todellisuus on rakkaus. Eikä rakkaus ole unohtanut ketään. Seuraamalla Pyhää Henkeä saat kokemuksen tästä todellisuudesta.

Gary: Ja matkan varrella saa tietenkin muitakin kokemuksia. Sitä kokee elävänsä innoittuneemmassa tilassa ja olevansa pikemminkin henki kuin keho, ja olevansa lähempänä Jumalaa ja muita ihmisiä. Saattaapa sitä kokea saavansa joitakin henkisiä lahjojakin, kuten kyvyn parantaa muita. Kun olin harjoittanut Kurssia muutaman vuoden ajan, muistan, kun Marsha-tätini soitti minulle. Hänellä oli syöpä, ja yritin parantaa hänet puhelimitse. Minusta tuntuu, että sain todellakin jotakin aikaan ja että minusta oli tulossa hyväkin parantaja.

Arten: Hän kuoli.

Gary: No, aina ei voi voittaa. Mutta yhtäkaikki, kun antaa muille anteeksi, saa itse anteeksi ja oppii löytämään oman viattomuutensa. Olo muuttuu vähemmän syylliseksi. Minusta on aika huvittavaa, että vaikka tajuaa yhä syvemmin ja syvemmin, ettei maailma ole todellinen, kakesta alkaakin nauttia enemmän eikä vähemmän. Tarkoitan sitä, että kun joku alkaa tehdä tällaista työtä, hän kuvittelee ensin joutuvansa luopumaan jostakin, koska kaikki muuttuu kuin uneksi eikä mikään ole totta. Minä sen sijaan olen alkanut nauttia kaikesta enemmän. Kaikki on ihan kuin elokuvissa käymistä. Tiedän kyllä, ettei elokuva ole totta, mutta ei se estä minua nauttimasta siitä. Itse asiassa nautin siitä tällä tavalla enemmän. Pidän nykyään paljon enemmän musiikin kuuntelemisesta kuin koskaan aiemmin. Minulle tämä kaikki ei merkitse sitä, että minun pitäisi luopua ihanista kävelyhetkistä meren rannalla tai auringonlaskuista tai hienosta taiteesta. Mitä vähemmän tuntee syyllisyyttä ja kokee pelkoa, sitä enemmän kaikesta nauttii.

Pursah: Tuo on hyvä huomio, Gary. Tässä ei ole kuin voittajia. Saa elää ihan normaalia elämää. Sen kakun voi sekä säästää että syödä.

Ja Kurssi on hyvin käytännöllinen siinä mielessä, että vaikka lakkaakin pitämästä maailma todellisena, saa silti Opastusta Pyhältä Hengeltä sen suhteen, mitä tulee tehdä niin pitkään kuin näyttää olevan täällä.

Gary: Joo. Ihmiset tulevat toisinaan luokseni puhumaan kurssien taukojen aikana ja kuvittelevat, että heidän täytyy luopua rahasta, seksistä, unelmistaan ja jopa ihmissuhteistaan. Mutta minullapa onkin heille uutinen: kolmen- tai neljänkymmenen vuoden kuluttua tästä heidän on kuitenkin luovuttava kaikesta. Keho ei ole ikuinen, joten miksei käyttäisi aikaansa rakentaakseen jotakin, mikä kestää ikuisesti. Tätä merkitsee se, kun puhutaan talon rakentamisesta hiekalle tai kalliolle. Ja tiedättekös mitä? Hiekastakaan ei tarvitse luopua. Elämää voi jatkaa ihan normaalisti ja silti rakentaa talonsa Jumalan kalliolle. Tässä on kyse hyvin käytännönläheisestä henkisestä tiestä, koska omaa elämää ei tarvitse muuttaa – ainoastaan omaa mieltänsä elämän suhteen.

Pursah: Tarkoitatko sitä, että ehkäpä J:llä oli jokin aavistus siitä, mitä hän oli tekemässä?

Gary: Kyllä hänellä taisi olla. Minulla on teiltä jotakin kysyttävää. Se koskee Kurssin käyttämää kieltä. Joitakin ihmisiä ärsyttää, kun J käyttää [enlganninkielisessä] Kurssissa maskuliinista hän-sanaa viitatessaan Jumalaan, Pyhään Henkeen ja muihin juttuihin. Ja sitten se on kirjoitettu shakespeariläisen silosäkeen muotoon toisin kuin Koraani, joka noudattelee islamilaista silosäettä – vitsi, vitsi – ja niin ihmiset näyttävät ajattelevan, ettei Kurssi ole mitenkään erityisen lukijaystävälliseen muotoon kirjoitettu. Mitäs tästä sanotte?

Pursah: Muutama huomio. Shakespeare todellakin auttoi Helen Schucmania, Kurssin kirjuria, selviämään niistä seitsemästä vuodesta, joiden aikana hän työskenteli J:n kanssa kirjoittaakseen tämän sanat muistiin. Foundation for Inner Peace, Kurssin alkuperäinen kustantaja, on muuten julkaissut DVD-tallenteen, jossa voit ihan omin korvin kuulla, miten Helen kuvailee Äänen – kuten hän sitä nimitti – kuulemista ja koko työprosessia. Alkujaan luultiin, ettei Helenin puhetta oltu koskaan äänitetty, mutta sitten jostakin löytyikin 70-luvun lopulla tehty haastattelu, joka oli lojunut laatikon pohjalla 25 vuotta, koska äänen laatu oli arvioitu käyttökelvottomaksi. Nykyteknologian avulla äänitys saatiin kuitenkin siistittyä ja taustakohina poistettua niin, että Helenin sanoista saa hyvin selvän. Se kannattaa kuunnella ja myös katsella sen myötä kulkeva kuvaesitys, koska näin saat kuulla Helenin äänen, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista. Äänitys on tehty vain kolme vuotta ennen hänen siirtymistään, ja siitä voi huomata, miten terävä ja nopea hänen älynsä oli ja miten hänen kokemuksensa varmasti oli aito – ei ettäkö siihen mitään todisteita sinänsä tarvittaisi.

Mutta palataksemme takaisin Kurssin käyttämään kieleen, Helen rakasti Shakespearea, ja kun J käytti hyväkseen Shakespearea, siitä oli apua Helenille. Se auttoi myös pitämään teoksen kielellisesti yhtenäisenä. Kurssissa lainataan Raamatun King James -versiota yli 800 kertaa, ja usein Raamatun tekstiin tehdään korjauksia tai selvennyksiä. Niinpä valittu sukupuolikin on maskuliininen. Mutta jos todella ymmärrät Kurssin sanoman, tajuat kyllä, ettei hengen tasolla ole sen paremmin maskuliinisuutta kuin feminiinisyyttäkään. Miksei? Koska siellä ei ole mitään eroja tai eroavaisuuksia, ei vastakohtia eikä vastapuolia. On vain täydellinen ykseys. Antakaamme siis Kurssin olla se, mikä se on: henkinen taideteos eikä sosiaalinen julistus. Muista, mitä sanotaan Tuomaan evankeliumissa, joka on lähellä sydäntämme: "…ja kun teet miehestä ja naisesta yhden niin, ettei mies ole mies eikä nainen nainen… silloin astut Valtakuntaan."

Vielä eräs huomio kielestä. Shakespearen kieli on eräs englannin kielen klassisista muodoista. Kun luet jotakin, mitä englanniksi on kirjoitettu 500 vuotta sitten sen aikaisella arkikielellä, saatat hämmästyä. Monessa tapauksessa sanat ja niiden oikeinkirjoitus ovat muuttuneet niin paljon, että kaikki lukemasi saattaa vaikuttaa lähes siansaksalta. Kieli ei ole muuttumaton vakio vaan se muuttuu aikain saatossa. Mutta shakespeareläinen tyyli, joka siis on englannin kielen klassinen muoto, ei muutu miksikään. Siksi ihmiset voivat yhä lukea ja ymmärtää sitä, vaikkei se aina olekaan ihan helppoa.

Gary: Käsitän kyllä, mitä sanot. Vaikkei se ehkä tulekaan olemaan helppoa, ihmiset kyllä ymmärtävät Kurssiakin vielä viidensadan tai jopa tuhannen vuoden kuluttua tästä hetkestä, koska se on kirjoitettu kielemme klassiseen muotoon arkikielen sijaan. Se ei vanhene, koska se on ajatonta. En koskaan ole tullut ajatelleeksi tätä. Miten nerokasta. Hei, ehkä sillä J:llä olikin jotakin hajua asioista – siis kaiken tämän täydellisyyden ja anteeksiantamisjuttujen lisäksi.

Arten: Kyllä sinäkin voit antaa kaikelle anteeksi, Gary. Sinun on vain annettava anteeksi juuri sille, mitä eteesi tulee kullakin hetkellä. Voit antaa anteeksi kaikille ihmissuhteillesi, kaikille tilanteille joihin näytät jääneen jumiin, kaikille televisiossa – ja jopa omassa elämässäsikin – toisinaan näkemillesi kauheuksille ja kaikille mieleesi nouseville muistoille. Ne ovat kaikki samanlaisia. Voit antaa toisille kehoille anteeksi tai omalle kehollesi anteeksi; nekin ovat sama asia. Voit päästä irti muita kohtaan tuntemastasi katkeruudesta tai omaan elämääsi kohdistuvasta syyllisyydestä. Sinun on vain tehtävä näin päivä kerrallaan, ja olet jossakin vaiheessa saavuttava sen päivän, jolloin työsi on loppuun saatettu.

Pursah: Nyt me lähdemme tästä, mutta palaamme kyllä takaisin, kun meistä tuntuu, että siitä on sinulle apua. Meillä on aina oma syymme ilmestyä paikalle.

Salli minun näin joulun aikaan lainata Kurssista kohta, josta tiedän sinun pitävän kovasti. Yhtykäämme sen myötä Pyhään Henkeen rauhassa. Monet ihmiset ymmärsivät J:n sanoman väärin 2000 vuotta sitten; hänen kuolintavastaan johtuen he ajattelivat hänen viestinsä liittyvän jotenkin kärsimykseen ja uhrautumiseen. He uskoivat näin myös siksi, että heidän aiemmassa uskonnossaan oli pitkä uhrautumisen perinne. Mutta mikään ei voisi olla tämän kauempana J:n todellisesta sanomasta. Seuraava lainaus on Kurssin kohdasta "Joulu uhrautumisen loppuna." Kun me lähdemme, muista, että kokeaksesi todellisen rakkauden, sinun on opittava, että vaikka useimmat erityiset ihmissuhteet vaativat aina jonkinlaista uhrautumista, rakkaus haluaa vain rakkautta.

Anna tänä jouluna Pyhälle Hengelle kaikki, mikä pyrkii haavoittamaan sinua. Salli itsesi parantuvan täydellisesti, jotta voisit liittyä Häneen parantamisessa, ja juhlikaamme yhdessä vapautumistamme vapauttam
Takaisin