Teidän on astuttava siihen pimeyteen, jonka olette koko elämänne kieltäneet ja jota olette yrittäneet kaikin keinoin vältellä. Teidän on päästävä siihen pisteeseen, jossa mieluummin menette siihe Jed McKenna Henkinen sodankäynti
Copyright © 2012 Gerry Gavin ja Kustannus Oy Taivaankaari 2014

Luku 1

Vastahakoinen shamaani

En edes ymmärtänyt sitä silloin, mutta tämä kirja sai oikeastaan alkunsa jo vuonna 1990, jolloin asuinkumppanini Gail ja minä muutimme asumaan taloon, joka sittemmin osoittautui kummitustaloksi. Siihenastisen elämäni aikana olin kokenut ainoastaan kaikkein tavallisimman psyykkisen ilmiön, déjà vun, tai toisinaan jonkin ennakkoaavistuksen siitä, kuka oli tulossa vieraisille tai aikeissa soittaa meille. Mutta tämä kokemus oli jotain kerta kaikkiaan erilaista. Se oli juuri sellainen kohtaus, joita näkee elokuvissa. Siihen kuului itsestään liikkuvia esineitä, ääniä ja haamuja. Siihen liittyi myös huonelämpötiloja, jotka saattoivat yhtäkkiä muuttua yli 20 asteella, sekä usvaa, joka valui alas rappusia tai leijui niiden yläpäässä. Se oli lievästi ilmaistuna kauhistuttavaa!

Pitkään, pitkään aikaan en rohjennut hiiskahtaakaan mitään Gailille, sillä pelkäsin, että tuo kaikki oli ollut mielikuvitukseni tuotetta. Lopulta uskalsin ottaa asian puheeksi, ja hän tunnusti huojentuneena että hänkin oli nähnyt ja aistinut asioita, muttei ollut uskaltanut kertoa niistä minulle, koska ei itsekään halunnut vaikuttaa sekopäiseltä.

Emme halunneet muuttaa, koska Gail oli ostanut talon vasta hiljattain. Aloimme sen sijaan etsiä käsiimme kaikkea mahdollista tietoa siitä, mitä talossamme oikein saattoi olla meneillään. Luimme erilaisia kirjoja ja puhuimme paikallisen pastorin kanssa (joka tuli käymään kotonamme ja siunasi talomme lattiasta kattoon kiirehtien sitten pois). Lopulta haimme apua myös meedioilta – joihin suhtauduin suurella varauksella.

Olin kertonut talossamme tapahtuvista oudoista asioista myös eräälle ystävälleni, joka esitti meille varsin merkillisen ehdotuksen. Hän oli käynyt terapiassa jo jonkin aikaa mutta oli nyt alkanut käydä eräällä terapeutilla, jolla oli myös meditatiivisia kykyjä. Terapeutin ammatillinen osaaminen yhdistettynä hänen meditatiivisiin kykyihinsä oli moninkertaistanut terapiakäyntien tehon. Pidin tästä ajatuksesta, sillä terapeutti hyödynsi suvussaan jo usean sukupolven ajan kulkenutta kykyä sulassa harmoniassa omien, varsin huomattavien perinteisen psykologian suositustensa kanssa, mikä teki hänestä sekä uskottavan että lahjakkaan.

Kun soitin ystäväni terapeutille/meediolle kysyäkseni häneltä kotimme tilanteesta, hän kysyikin saman tien minulta, mitä talossamme oikein oli meneillään. En ollut vielä edes ehtinyt ottaa asia puheeksi! Sen jälkeen hän kanavoi kuvauksen eräänlaisesta seremoniasta, jonka hän sanoi vapauttavan talomme kaikista henkimaailman kiusankappaleista. Hän selitti, että kanavoimiseen kuuluu mielen pitäminen avoimena tiedolle, joka on peräisin henkisistä lähteistä. Kyseessä on hieman samantapainen ilmiö josta taiteilijat, muusikot ja kirjailijat puhuvat kertoessaan saavansa innoitusta "muusaltaan". Nainen kertoi minulle, että kolmen eri henkilön oli suoritettava sama seremonia kolmeen eri kertaan, ja näiden oli tapahduttava eri päivinä ja eri aikaan. Niinpä Gail, tyttäreni Melissa ja minä otimme tämän tehtävän harteillemme. Minun täytyy myöntää epäilleeni aluksi suuresti koko seremonian tehoa, kunnes sitten todellakin suoritimme sen. Tiesimme kyllä että tehtävä, johon ryhtyisimme, olisi eräänlaista henkien manaamista. Emme kuitenkaan tienneet, mitä siitä seuraisi.

Talomme hälytyslaitteet menivät itsestään pois päältä, ovet paukkuivat aivan omia aikojaan kiinni ja suljettujen ovien läpi saimme kuulla, miten lipastojen laatikot aukenivat ja läimähtivät sitten jälleen kiinni. Jouduimme jopa lukemaan suurille korteille kirjoitetut vuorosanamme ääneen hitaammin, sillä toisinaan sanat tuntuivat tulevan ulos suustamme sekavina tai vääristyneinä. Seinistä kuului pauketta ja vatsanpohjassamme velloi ikävästi. Kaikki tämä olisi helposti voinut säikäyttää meidät niin, että olisimme lopettaneet seremoniamme siihen paikkaan. Jos kyseessä olisi ollut vuokratalo, olisimme varmasti häipyneetkin ensimmäisellä mahdollisella bussilla pois koko kaupungista, mutta tämä oli meidän ikioma talomme. Olimme valmiita taistelemaan sen puolesta, joten emme lopettaneet.

Kun kolmas seremonia päättyi, talon ilmapiiri tuntui paremmalta kaikista – paitsi minusta! Oloni oli fyysisesti aivan hirveä. Tuntui aivan siltä kuin kaikki voimanrippeetkin olisi imetty pois minusta. Aivan kuin kokemus olisi jotenkin muuttanut olotilaani, sillä en oikein tuntenut olevani oma itseni. Juuri ennen viimeisen seremonian suorittamista Gail tunsi pakottavaa tarvetta antaa minulle kaksi AA-paristoa, jotka hän käski minun laittaa paidantaskuuni. Hän ei osannut kertoa miksi, mutta hänestä vain tuntui siltä, että se olisi tärkeää. Kun olimme saaneet seremonian vietyä läpi, tarkistin taskuni. Patterit olivat osittain sulaneet. Seuraavan kolmen viikon aikana sama ilmiö toistui kolmelle auton akulle.

Koska tämä lysti alkoi käydä kalliiksi, soitin terapeutti/meediollemme takaisin tarkistaakseni mitä oikein oli tekeillä. Nainen kysyi, olinko noudattanut hänen antamaansa ohjetta ja hankkinut suuntimakompassin, ja olinko varmasti seissyt seremonian aikana selkä pohjoiseen päin. Kun vahvistin että näin oli tapahtunut, hän selitti että kaikki se negatiivinen henkinen energia, joka oli lähtenyt pois talostamme, oli aivan kirjaimellisesti kulkenut minun lävitseni matkallaan ulos talosta. Nainen kertoi tämän minulle vasta sitten, kun kaikki oli jo tapahtunut, sillä hän oli ollut varma että jos hän puhuisi asiasta etukäteen, saattaisin tuntea oloni epävarmaksi (hyvä arvaus) ja etten ehkä siinä tapauksessa ryhtyisi koko toimeen (vielä parempi arvaus)! Hän selitti myös vaistonneensa, että olisin henkisesti riittävän vahva ja että suojaukseni olisi tarpeeksi voimakas, jotta selviäisin tästä energiasta. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että tuon energian tunnistamisesta tulisi myöhemmin olemaan minulle hyötyä työssäni. Hänen intuitionsa kertoi, että tulisin parin vuoden sisällä tapaamaan jonkun henkilön, joka saisi elämäni suunnan muuttumaan perusteellisesti ja josta tulisi minulle jonkinlainen "yhteistyökumppani". Terapeutti/meediomme mielestä tämä taistelu kotimme ei-toivotun asukin kanssa oli hyvä kokemus, ja hänen arvionsa osoittautuikin myöhemmin paikkansapitäväksi.

Silloin tuon kokemuksen läpikäyminen sai minut kuitenkin vakuuttumaan yhdestä asiasta: en tulisi milloinkaan osallistumaan minkäänlaiseen työhön, johon liittyi energioita, henkiolentoja, seremonioita tai meedioita. Pois se minusta!

Sitä mieltä olin aina vuoden 1991 syksyyn saakka. Gailin suostuttelun ansiosta me kumpikin päätimme ilmoittautua hierojakoulutukseen, koska Gail halusi vaihtaa ammattia ja minä toivoin saavani hiukan lisätuloja. Opettajamme oli aivan erinomainen perinteinen hierontaterapeutti, -ohjaaja ja -kouluttaja, mutta hän esitteli myös muut vahvuutensa. Hän oli kaiken lisäksi monikulttuurinen parantaja, joka oli saanut monissa eri maissa koulutusta synnynnäisiltä parantajilta. Niinpä hän tutustutti omat oppilaansa useisiin erilaisiin kansanparannustaitoihin, ja vaikka olinkin vannonut etten enää puuhastelisi henkimaailman asukkien kanssa, huomasin avautuvani vähitellen aina vain ihmeellisemmille kokemuksille. Kiinnostuin syvästi synnynnäisten shamaanien työskentelystä ja aloin opiskella lisää muiden opettajien ja heidän opettajiensa johdolla. Opin tuntemaan kaikki ne myönteiset vaikutukset, joita ihmiselle on siitä, että hän avautuu henkiselle yhteydelleen, ja opin myös huomaamaan, kuinka voimaannuttava tuo yhteys voikaan olla.

Melkein kaksi vuotta sen jälkeen kun kummitustalomeediomme oli kertonut ennustuksensa, tapasin enkelini Margaretin.

Kuten useimmilla syvästi henkisillä kokemuksilla on tapana, tämäkin tapahtui juuri sellaisella hetkellä, jolloin olin henkilökohtaisesti täysin alistunut. Elämässäni oli meneillään erittäin vaikea tunnetason pattitilanne, ja tiesin tarvitsevani todella tukevaa johdatusta voidakseni selvitä eteenpäin. Tähän mennessä minusta oli tullut melkoisen taitava monissa shamanistisissa tekniikoissa, ja olin säännöllisesti yhteydessä henkioppaisiini ja voimaeläimiini. Koskaan aiemmin en ollut kuitenkaan kohdannut enkeliä, ja tiesin vaistomaisesti, että tämä oli kokemus joka minun täytyisi käydä läpi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä minun pitäisi tehdä, joten puhuin vain ääneen enkelille, jonka toivoin olevan jossakin ja kuulevan minua. "Jos vain tietäisin nimesi, niin löytäisin varmasti keinon, jolla voisin puhua kanssasi!"

Suljin silmäni, ja kaikki näytti muuttuvan valkoiseksi kuin tyhjä valkokangas elokuvateatterissa. Sitten sana Margaret alkoi hahmottua näkyviin. Avasin silmäni ja suljin ne uudelleen, ja yhä edelleen näin tuon saman sanan. Onko Margaret muka enkelin nimi, mietin itsekseni, sillä olin odottanut jotakin paljon taivaallisemmalta kalskahtavaa nimeä. Mutta nyt tuo yksi ainoa sana ei enää täyttänytkään koko mieleni valkokangasta vaan se alkoi kirjoittaa itseään kaikilla mahdollisilla eri kirjasintyypeillä, jotka suinkin saatoin kuvitella. Se ilmestyi suljettujen silmäluomieni takana näkyviin yhä uudelleen ja uudelleen kunnes täytti koko sisäisen valkokankaani.

Avasin silmäni uudestaan hyvin hämmentyneenä. Tuohon aikaan en ollut mitenkään erityisemmin ihastunut Margaret-nimeen. Esitin kysymykseni uudelleen ja suljin taas silmäni. Tällä kerralla sisäinen valkokankaani olikin yönmusta, ja sama nimi alkoi jälleen piirtyä näkyviin. Tällä kertaa kirjaimet olivat valkoisia ja erottuivat mustaa taustaa vasten. Margaretin nimi näkyi taas kaikilla mahdollisilla tuntemillani fonteilla – ja vielä muutamalla aivan tuntemattomallakin.

Avasin lopulta silmäni ja olin vihdoin vakuuttunut siitä, että etsimäni enkelin nimi oli totta tosiaan Margaret!

Tätä tapahtumaa edeltävinä vuosina olin kuullut monista erilaisista henkisen kommunikoinnin tavoista. Jostain syystä sillä hetkellä tuntui oikealta koettaa saada Margaretiin yhteys automaattikirjoituksen avulla. Tekniikka on hyvin yksinkertainen mutta todella tehokas. Aluksi kirjoitat kirjeen itse valitsemallesi henkioppaalle. Se voi olla Luoja, kuten Neale Donald Walschin kirjassa Keskusteluja Jumalan kanssa, tai sitten se voi olla joku rajan yli siirtynyt rakas ja läheinen henkilö, tai – kuten minun tapauksessani – aivan uusi enkeliystävä. Kirjoitat siis tälle olennolle kirjeen, jossa pyydät neuvoa aivan samalla tavalla kuin jos pyytäisit sitä kaikkein rakastavimmalta olennolta jonka suinkin tiedät. Sitten seuraa vaikein osa: kirjoitat vastauksen omalle itsellesi. Kun kirjoitat tätä kirjettä itsellesi, kuvittelet vastauksen tulevan joltakulta sellaiselta olennolta, joka rakastaa sinua syvästi ja haluaa vain parastasi. Sinun on vain sallittava tekstin virrata.

En ollut koskaan aiemmin kokeillut automaattikirjoitusta, koska se vain tuntui minusta jotenkin pöhköltä. Olihan päivän selvää, että jos kirjoittaisin itse sekä kysymys- että vastauskirjeen, saisin todennäköisesti juuri sellaisia vastauksia kuin haluaisinkin saada.

Mutta kun kirjoitin ensimmäisen kirjeeni Margaretille, huomasin että oletukseni ei olisi voinut olla enää kauempana totuudesta. Kävin parhaillaan läpi erittäin vaikeaa jaksoa elämässäni. Kamppailin oman parisuhteeni kanssa, rahani olivat vähissä ja muutenkin tuntui joka päivä siltä, että yhtä eteenpäin ottamaani askelta seurasi kolme askelta taaksepäin. Kirjoitin Margaretille kysyäkseni, miksi elämäni tuntui olevan niin vaikeaa, miksei suhteeni toiminut ja miksi oli niin hankalaa päästä etenemään.

Aloitin kirjeen sanoilla "Rakas Margaret" ja päätin sen sanoihin "Rakkaudella, Gerry". Sen jälkeen aloitin vastauskirjeen: "Rakas Gerry". Suljin silmäni hetkeksi, vedin syvään henkeä ja aloin kirjoittaa. Margaretin vastaus alkoi sanonnalla, jota en itse ollut tullut ajatelleeksikaan käyttää ja joka silti on aloittanut kaikki ne tuhannet kirjeet, jotka olen sen jälkeen saanut Margaretilta: "Tervehdys Kultaseni, ja tervetuloa!" Sitten aloin kirjoittaa huomattavasti nopeammin kuin normaalisti, ja koko viesti oli sanoiltaan ja muodoltaan aivan erilainen kuin mitä itse yleensä ajattelen ja kirjoitan. Niinpä huomasinkin lukevani sitä suurella mielenkiinnolla – aivan kuin joku toinen olisi kirjoittanut viestin. Huomasin, että sen henkilön oivallukset ja tunteet, johon olin nyt luonut suhteen, olivat paljon vastaanottavaisempia ja hellävaraisempia kuin ne mistä voin itse ottaa kunnian. Minua kohtaan osoitettu hellyys sai minut myös tuntemaan, ettei minun tarvinnut enää soimata itseäni omasta riittämättömyydestäni. Kirjeessä ei ollut hitustakaan syyllistämistä tai tuomitsevuutta, vaikka Margaret saikin minut samalla ymmärtämään oman vastuuni siitä, miten reagoin kaikkiin kokemuksiini ja miten loin ne itse. Kirjoitin kirjoittamasta päästyänikin, ja lopulta huomasin päättäväni kirjeen sanoihin, joista on sittemmin tullut hänen vakioallekirjoituksensa:

"Ole rauhassa. Rakkaudella, Margaret."

Luin tuon ensimmäisen kirjeen varmaan sata kertaa, ja kerta kerralta olin aina vain hämmästyneempi siitä rakkaudesta ja syvästä ymmärtämyksestä, jota hän tarjosi. Siitä huolimatta en kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut siitä, ettei kyseessä olisi ollut oman mielikuvitukseni tuote.

Niinpä päätinkin testata Margaretin antaman tiedon paikkansapitävyyden. Hän oli kertonut minulle, miksi jotkut elämääni kuuluvat ihmiset reagoivat minuun tietyllä tavalla. Hän valotti näiden ihmisten käytöstä ystävällisellä ja lempeällä tavalla ja sai minut ymmärtämään asioita, jotka eivät olleet tulleet edes mieleeni. Kun soitin näille ihmisille ja kysyin, olivatko he mahdollisesti kokeneet sellaisia tunteita, kaikeksi ällistyksekseni he olivat järkyttyneen ihmeissään siitä, että olin pystynyt vaistoamaan heidän todelliset tunteensa.

Minun on tunnustettava, että vaikka tämä kokemus kohottikin ymmärrykseni tasoa, olin silti kauhusta kankeana joutuessani kertomaan ihmisille, että tieto oli peräisin uudelta kirjeystävältäni – joka sattuu olemaan enkeli nimeltä Margaret.

Ensimmäisen vuoden ajan kirjoitin Margaretille kirjeitä lähes päivittäin. Minulle selvisi että vaikka hän auttoikin minua ymmärtämään monia asioita, ei hän ryhtynyt milloinkaan ennustamaan tulevaisuuttani, koska se olisi ollut puuttumista omaan vapaaseen tahtooni. Se puolestaan olisi tarkoittanut sitä, että hän olisi luonut todellisuuteni minun itseni sijaan. Hän pystyi kuitenkin auttamaan minua ymmärtämään, mitä minun kannattaisi tehdä, jotta voisin luoda itselleni juuri sellaisen elämän kuin halusin. Huomasin, että Margaretilla oli ihastuttava huumorintaju ja erinomainen kyky osata pilkkoa vaikeat ja monimutkaiset käsitteet sellaisiksi helposti sulaviksi pieniksi suupaloiksi, jotka pystyin nielemään helposti.

Hänen huumorintajunsa kävi ilmi eräänä päivänä kun kysyin häneltä: "Miksi juuri minä? Mikä minussa oli niin ihmeellistä, että sain puhua enkelin kanssa?" Hän vastasi ettei minussa "mitään ihmeellistä" ollutkaan ja että toivottavasti muutkin ihmiset ymmärtäisivät, että jos kerran minä kykenin tähän, niin aivan varmasti hekin kykenisivät! Hän selitti myöhemmin, että vaikka hän hieman pilailikin minun kustannuksellani, ei hän kuitenkaan tosiasiassa tarkoittanut sitä, etten olisi ollut mitenkään erityinen, vaan ainoastaan sitä että kaikki ihmiset ovat yhtä lailla erityisiä siinä mielessä, että he voivat kommunikoida enkelten ja Luojansa kanssa.

Ja niinpä hän nostikin suhteemme aivan uudelle tasolle viitaten siihen, että minun oli aika jakaa häneltä saamani viestit muidenkin ihmisten kanssa. Olin siihen mennessä puhunut Margaretin viesteistä vain parille läheiselle ystävälleni ja perheenjäsenelleni, ja ajatus "henkisestä kaapistani" ulos tulemisesta tuntui minusta todella pelottavalta. Mitä ihmiset oikein ajattelisivat minusta? Mitä jos se toisia ihmisiä koskeva tieto, jota sain, vaikuttaisi heistä hölynpölyltä? Silloin en pelkästään vaikuttaisi heidän mielestään huijarilta, vaan koska puhuin enkelten kanssa, vaikuttaisin varmaankin sekopäiseltä huijarilta. Margaret kuitenkin rauhoitteli minua ja vakuutti, että kaikki tulisi sujumaan oikein hyvin, ja niinpä seuraavana päivänä sainkin "sattumalta" puhelun eräältä ystävältä, joka tiesi Margaretista. Hän ehdotti että puhuisin hänen ystävänsä kanssa, joka oli lahjakas meedio ja joka ehkä voisi antaa minulle joitakin neuvoja siitä, miten tämä kokemus olisi järkevää jakaa toisten kanssa.

Menin siis tapaamaan tuota meediota. Kun olin kertonut tarinani, hän ei suureksi yllätyksekseni ryhtynytkään neuvomaan minua vaan pyysi, että minä pitäisin hänelle istunnon. Käteni suorastaan tärisi kun kirjoitin Margaretin vastauksia hänen kysymyksiinsä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän mahtaisi reagoida Margaretilta saamaani tietoon. Osa siitä nimittäin koski juuri niitä elämänalueita, joilla hän loi elämäänsä ne konfliktit, joista hän oli huolissaan. Mutta Margaretin vastaukset avasivat hänelle häntä itseään kohtaan sellaisen ymmärryksen tason, jota hän ei ollut saavuttanut milloinkaan aikaisemmin. Sen lisäksi hän oli hyvin hämmästynyt siitä, miten ystävällisesti ja lempeästi nuo neuvot annettiin hänelle. Hän tarttui välittömästi puhelimeen järjestääkseen seuraavaksi päiväksi kahdelle muulle tunnetulle meediolle tapaamisen kanssani, jotta voisin pitää heillekin "istunnon".

Sinä yönä nukuin tuskin silmänräpäystäkään. Olin kiitollinen siitä, että kaikki tästä meediosta saamani tieto oli osoittautunut paikkansapitäväksi, mutta nyt hän soitteli ympäriinsä ihmisille, jotka olivat tunnettuja siitä, että heidän välittämänsä ennusteet pitivät niin hyvin paikkansa! Ja kaikki nuo ihmiset olivat toimineet meedioina jo vuosia. Minusta tuntui siltä, että tämä oli aivan selvästi jonkinlainen testi, ja olin aivan varma, että reputtaisin sen.

Kun istuntoon tulevat henkilöt saapuivat meedion kotiin, alustin keskustelua toteamalla etten suinkaan ollut mikään meedio, ja että tämä ei ehkä sittenkään ollut mikään kovin hyvä idea. Mutta kaikki vakuuttivat minulle, ettei kyseessä ollut mikään testi, vaan he olivat tulleet pyytämään minua välittämään heille tietoa, joka auttaisi heitä. He selittivät minulle, että vaikka meediot voivatkin auttaa muita ihmisiä, he toisinaan katsovat omia ongelmiaan liian läheltä voidakseen nähdä niitä riittävän selkeästi. Niinpä he usein päätyvät värittämään asioita omilla tunteillaan. He eivät ikään kuin pysty näkemään metsää puilta. Ymmärsin tuon tunteen vallan hyvin.

Kumpikin istunto sujui huomattavan hyvin, ja kaikki kolme meediota sanoivat, että he alkaisivat mielellään suositella minua ihmisille. Yritin jälleen selittää etten ollut varsinainen meedio, mutta minua alettiin suositella siitä huolimatta. Pian huomasin kirjoittavani Margaretin viestejä useille ihmisille joka kuukausi. Eräänä päivänä istunto muutti hieman luonnettaan, kun Margaret auttoi asiakasta kommunikoimaan äitinsä kanssa, joka oli edesmennyt noin vuotta aikaisemmin. Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista, että ihmiset tulevat luokseni halutessaan puhutella jotakuta rajan yli siirtynyttä rakastaan.

Ajan mittaan itsetuntoni alkoi vahvistua pitämieni istuntojen aikana, sillä Margaretilla oli suorastaan hämmästyttävä kyky koskettaa ihmisten mieltä ja sielua, olipa heidän tilanteensa sitten millainen tahansa.

Suunnilleen vuotta myöhemmin Margaret esitti minulle uuden toivomuksen. Hän sanoi, että minun oli aika kehittää menetelmä, joka opettaisi toisetkin ihmiset tekemään samoin kuin Margaret ja minä teimme. Hän pyysi että järjestäisin työpajan, joka auttaisi ihmisiä avautumaan kommunikoinnille enkelten ja muiden henkiolentojen kanssa. Minun pitäisi vain käyttää niitä kykyjä, joita olin jo kehittänyt itsessäni. "Tee sitä mitä sinä teet parhaiten", hän neuvoi.

Tämän tuloksena syntynyt työpaja oli yhdistelmä alkuperäiskansojen musiikkia, energisoivia harjoituksia sekä ohjattu mielikuvaharjoitus, joka sai nimen Enkeleitä ja shamaaneja. Työpajan kautta sadat osallistujat ovat saaneet tietää oman enkelinsä nimen ja he ovat voineet keskustella hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Tämä tapahtui vuonna 1994, ja siitä lähtien olen jatkanut "enkelikirjeiden" kirjoittamista sekä opettanut ihmisiä kommunikoimaan itse suoraan omien enkeliystäviensä kanssa.

Vuoden 2010 lopulla Margaretilla oli jälleen uusi toivomus. Hän pyysi että kokoaisin hänen viesteistään kirjan. Sen tehtävä olisi auttaa niitä jotka asuvat maan päällä, jotta he ymmärtäisivät enkelten syvimmän olemuksen sekä sen, miksi juuri tämä aika historiassamme on niin ratkaiseva.

Aloin kirjoittaa tätä kirjaa joulukuussa 2010, ja se kehkeytyi valmiiksi seuraavien kuukausien aikana, kun tietyt maailman tilanteet kehittyivät. Tämä kokemus on ollut minulle aivan uskomaton, sillä kanavoidessaan tietoa ihminen tavallaan sekä kirjoittaa että lukee sitä samaan aikaan! Kun sitten tein päätöksen alkaa kirjoittaa tätä kirjaa, eräs ystäväni sanoi ettei hän millään malttanut odottaa että pääsisi lukemaan sitä. Vilpitön vastaukseni oli: "En minäkään!"

Kaikki seuraavat luvut ovat Margaretilta saamiani ja tähän kirjaan taltioimiani viestejä, ellei toisin mainita. Muistattehan, että viestit ovat peräisin taholta joka ei tuomitse ja että viestit tarjoavat teille lukijoille upean mahdollisuuden nähdä koko elämänne huomattavasti laajempana kokonaiskuvana. Kun toimitin materiaalia, huomasin että Margaretin aikomuksena oli tehdä kolme asiaa. Ensinnäkin hän halusi kumota ne oppimamme uskomukset, jotka kieltävät meiltä sen henkilökohtaisen voiman, jonka totuuden tunteminen saa aikaan. Toiseksi hän tahtoi valottaa muutamia sellaisia ihmiskuntaa, henkeä ja Luojaa koskevia suurimpia totuuksia, jotka on pitkään ymmärretty kertakaikkisen väärin. Ja kolmanneksi hän halusi esitellä muutamia aivan erityisiä menetelmiä, joiden avulla voimme auttaa itseämme – niin kehoamme, mieltämme kuin henkeämmekin – elämään juuri sellaista elämää, joka tuottaa meille kaikkein suurinta iloa niin yksilöinä kuin kokonaisena planeettanakin.

Tämän kirjan kirjoittaminen sai minussa aikaan sen – ja toivottavasti se aiheuttaa teissäkin saman ilmiön – että aloin nähdä kaikki elämäni kokemukset selvemmin. Nykyään pystyn näkemään todella selkeästi, miten kaikki tekemäni päätökset ovat johtaneet nykyiseen elämäntilanteeseeni. Omat päätökseni ovat kehittäneet minulle sekä vahvuuksia että haasteita. Ero piilee siinä, että tämän kirjan kirjoittamisen (ja lukemisen) jälkeen käsitän, miten vahvoja me kaikki olemme ja miten lähellä me todellakin olemme kaikkien asioiden Luojaa. Olen oppinut, että olemme vain yhden ainoan askeleen päässä enkeleistä ja että ne ovat vain yhden ainoan askeleen päässä siitä äärettömästä älystä, joka on luonut kaiken tuntemamme. Ja me kaikki olemme yhteydessä tuohon alkulähteeseen.

Nykyään tavoitteenani on etsiä yhä uusia keinoja, joilla voimme päästä kosketuksiin sen rajattoman rakkauden, energian ja viisauden varannon kanssa, joka on meidän ulottuvillamme aivan omassa sisimmässämme. Ja sen kaiken tiedon tahdon jakaa teidän kaikkien kanssa.

Kiitos että taivallatte tätä matkaa yhdessä kanssani.

Gerry


Takaisin