Reikisymbolit ovat keskittymisen välineitä, joiden avulla voi päästä kosketuksiin oman "korkeamman tietoisuutensa" kanssa, sekä kollektiiviselle tietoisuudelle tarkoitettuja myönteisen voiman ideogrammeja. Matthew Sword Reiki & Karuna

© 2003 & 2005 Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari

Luku 6

Marcus vastasi puhelimeen.

- Hei! Minä täällä! Helen sanoi.

- Helen! Mites menee?

Helen nauraa hörötti. - Sinä kuulostat täydellisesti aussiintuneelta! Sain Joannalta kiireellisen viestin soittaa hänelle.

Marcus nauroi. - Joanna livahti juuri ulos muutamaksi minuutiksi. Oletan, ettet saanut luettua sähköpostiasi.

- En. Tänään on sunnuntai. Internet-paikka oli kiinni.

- Niin arvelinkin. Arvaas mitä! Kääröstä on saatu hieman lisää tietoa. Se on aikamoisen ällistyttävää. Innostus Marcuksen äänessä sai Helenin kehon värisemään.

- Jatkahan jo! Lue se! Helen huudahti innokkaasti.

- Hyvä on. Marcus oli tyytyväinen Helenin reaktioon. Helen oli yleensä niin tyyni ja tasainen, ettei Marcus aina tiennyt, miltä Helenistä tuntui. - Tämän otsikko on "Voimakoodien johdanto". Kuuntelehan tätä: Atlantista edeltäneen Lemurian Kultaista aikaa varten Kaikkeuden Alkulähde loi Runsauden puutarhan hedelmälliselle punaiselle maaperälle, jonka lempeä ilmasto ja kasvien ja eläinlajien runsaus tarjosi kaiken tarvittavan.

- Tuon täytyy tarkoittaa Australiaa! Helen keskeytti. - Muttei kuitenkaan säätä? Sitä ei kyllä voisi koskaan kutsua lempeäksi.

- Hetkinen vain, Marcus vastasi. - Annahan kun jatkan.

- Anteeksi.

- Ensimmäiset lemurialaiset, jotka asuivat runsauden puutarhassa, olivat sydämeltään ja ajatuksiltaan puhtaita. Nämä valoisat olennot tiesivät olevansa äiti-maan suojelijoita, joten he vaalivat ja hoitivat luonnollista maailmaa palvellakseen sitä ja omistautuakseen sille.

Jatkuvien rituaalien ja seremonioiden avulla he olivat yhteydessä Kaikkeen-mikä-on ja pitivät maapalloa, sen eläimiä ja kasveja pyhinä.

Jälleen kerran, kuten aikaisempienkin Kultaisten aikakausien aikana, ne jotka uskoivat olevansa erillään Ykseyden hengestä, tahrasivat ja samensivat puhtauden. Se johti haluun hallita muita ihmisiä ja elämänmuotoja. Se on sotien ja sairauksien syy.

Loppuajan Lemuriassa mustan magian käyttö levisi laajalle. Mustasta magiasta johtuvat pahuuden sähkömagneettiset aallot aiheuttivat kaoottisia säätiloja, ja Lemuriassa kärsittiin rajuista myrskyistä, tulvista ja tulipaloista. Silti ihmiset kulkivat itsepäisesti omaa tietään, kunnes pimeyden aallot läpäisivät maan kamaran ja aiheuttivat kauhistuttavia maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Lopulta mullistava räjähdys repäisi valtavan kraatterin Lemurian keskiosaan. Myrkylliset kaasut levisivät maanosan ylle ja muodostivat ilmaan tukehduttavan peitteen, joka tuhosi useimmat elämänmuodot.

Jumalallisen julistuksen myötä Lemurian kokeilu päättyi ja suuret tulvat, todellisuudessa äiti-Maan kyyneleet, nielaisivat Runsauden puutarhan alleen.

- Hyvä Luoja! Tuohan on kamalaa!

- Tiedän. Toivottavasti emme ole juuri päätymässä samaan.

- Juuri tuon takia etsimme voimakoodeja, jotta voisimme palauttaa valon Maan päälle.

- Tiedän, vaikka joskus vaivunkin epätoivoon, Marcus huoahti. - Tämä jatkuu vielä.

- Jatka!

- Kaikkeuden Alkulähteen armosta muutamat puhtaat ja viisaat sielut, joiden usko oli valoisa, pelastuivat luonnonmullistuksesta ja jatkoivat jumalallista kokeilua rajoitetusti.

- Aboriginaalit! Helen hihkaisi.

Marcus luki eteenpäin kuin Helen ei oli sanonut mitään. - Räjähdys ja tulva Lemurian rappion aikana siirsivät Maapallon akselia, mikä muutti maitten ilmastoa. Lempeä ilmasto muuttui ankaraksi, mutta siitä huolimatta Kaikkeuden Alkulähde täytti jumalallisessa armossaan henkiinjääneiden kaikki tarpeet. Nämä sielut jatkoivat kulkuaan henkisellä polullaan ja loivat kestävän kulttuurin, joka perustui jakamiseen, yhteistyöhön ja luottamukseen.

Mutta heidän tarinansa periytyivät suullisesti, ja tieto välittyi eteenpäin laulujen, rytmin ja tanssin välityksellä. He eivät oppineet kirjoittamaan mitään muistiin. Eivätkä he kehittäneen älyllisyyttään. Hei, odota hetki. Joanna tuli juuri takaisin.

Helen kuuli, miten ovi sulkeutui ja Marcus puhui. - Moi. Kerron juuri äidillesi käärön viimeisimpiä tietoja. Sitten Joanna huusi pirteästi matkan päästä "Hei äiti!".

- Sano takaisin! Helen sanoi Marcukselle.

- äitisi sanoo sinullekin "hei". Niin, mihinkäs minä jäinkään? Hei, tämä on mielenkiintoista! Marcus jatkoi siitä mihin jäi. - Lemurian ja Atlantiksen maailmat kohtasivat vain kerran. Enkelit opastivat kolmea Lemurian viisasta miestä, karadjia, ylittämään meren Atlantiksen maanosaan. Enkelit ohjasivat heidät Suureen katedraaliin Atlantiksen Pyhille huipuille. Tämä on mittana heidän edistyneestä tilastaan, sillä vain puhtaimmat ja kaikkein voimakkaimmat pääsivät sinne.

Siellä he paljastivat historiansa ja suuren määrän lemurialaista viisautta suullisesti. Atlantiksen ylimmäisen papin kirjurit merkitsivät tiedot muistiin ja laativat Käärön tulevien Aikojen valaisemiseksi.

- Tuohan on uskomatonta! Helen ei pystynyt olemaan vaiti.

- Tiedän. Tämä on häkellyttävää.

- Ja ajatella, että se paljastetaan nyt. Se on ihmeellistä.

- Niin on.

- Jatkaisit vielä! Helen anoi.

- Hyvä on. Näin se jatkuu: Me, Atlantiksen viisaat, muistutamme teitä siitä, että käärö paljastetaan Vesimiehen Kultaisen ajan alussa, jos on tarpeen.

Ihmiskunnan on saavutettava tietty tietoisuustaso, jotta Kultainen aika voisi herätä kukoistukseensa. Se voi tapahtua vain, jos kaikki ihmiset yhdistävät Lemurian viisauden ja rakkauden sekä Atlantiksen teknologian ja älyllisyyden ja tasapainottavat ne keskenään. Näitä ominaisuuksia tulee kunnioittaa ja arvostaa yhtäläisesti.

Kun näin käy, linnunradat ja maailmankaikkeudet julistavat seitsemännen Kultaisen ajan alkaneeksi. Viimeisen ja kukoistavimman Kultaisen ajan Maapallolla. Vesimiehen ajan. Maapallolle tulee massoittain enkeleitä auttamaan muutoksessa.

- Miten hienoa, Helen henkäisi ja kuuli, että Joanna teki taustalla samoin.

- Ja nyt pääsemme itse asiaan, Marcus tokaisi. - Kuuntelehan tätä! Jotta tämä voisi tapahtua, tietty tieto tulee paljastaa. Ja tässä tulee otsikko "Voimakoodit" lihavoiduin kirjaimin. Marcus puhui hitaammin ja madalsi ääntään kuin tehostaakseen sanojaan. - Uskomme, että ihmiset ovat havainneet sen, että tietoa voidaan varastoida kvartsikristalliin. Siksi tulette ymmärtämään sen, mikä nyt paljastetaan, vaikka ei vielä tiedetäkään, missä muodossa ihmiskunta tulee menetelmää kehittämään. Luotamme kuitenkin siihen, että se tapahtuu kaikkien hyväksi.

- Se tarkoittaa tietokoneita, piisiruja, näin oletamme! Joanna kiljui niin kovaa, että hänen äitinsäkin kuuli.

- Tietysti! Helen huudahti.

- Tässä tulee todella tärkeä kohta. Kuuntelehan. Ennen kuin Lemuria upposi, tämän planeetan suunnitelma koodattiin ja varastoitiin jättimäiseen säilytyskristalliin, joka tunnetaan nimellä Uluru.

- Tarkoitatko Ulurua - Ayers Rockia? Onko se valtava kristalli, johon on koodattu tietoa? Hyvä tavaton!

- Niinpä, Marcus myhäili. - Uskomatonta, eikö totta! ja voimakoodeista on vielä lisää. Kuuntele! Voimakoodit on pyhä vihkimys, joka tiettyjen sielujen on tarkoitus käydä läpi Kultaisen ajan alussa. Kun vihkimykseen liittyvät kokeet on läpäisty, jumalallinen planeetan työjärjestys paljastetaan, sillä Maapallo on Valon Yliopisto. Mitä tämä tarkoittaa?

Helen kohautti olkapäitään. - Olemme täällä hankkimassa tutkintoa henkisissä tiedoissa ja viisaudessa, ja meille annetaan kurssiin sisältyvät tiedot, luulisin.

- Kuka tahansa läpäiseekään voimakoodien vihkimyksen, hän kohtaa rajuja haasteita ja koettelemuksia. Kaikesta tulee luopua, jopa itse elämästä. Rohkeat sielut, jotka käyvät tämän vihkimyksen läpi, saavat opastusta Universaaleilta voimilta.

- Miksi me saamme tällaisia tietoja? Helen kuulosti levottomalta.

Helen ihaili Marcuksen äänen hiljaista lujuutta tämän puhuessa jälleen. - Luulenpa, että tiedät kyllä, Helen. Olettaisin, että meidän on tarkoitus suorittaa tämä voimakoodien vihkimys.

Jokin osa Helenissä ajatteli "apua, en ole läheskään riittävän hyvä". Kuitenkin toinen puoli Helenissä riemuitsi.

- Mikä mahdollisuus! Marcus juhli.

Helen kuuli paperin rapinaa, kun Marcus käänsi sivua. - Vieläkö se jatkuu? Helen kysyi.

- Ihan vähän. Näin: "Suurin osa voimakoodien tiedoista on myös Alkuperäisillä olennoilla, mutta hekin ovat kadottaneet osan sen avaimesta.

- Alkuperäiset olennot! Keitä he ovat? Helen kysyi.

- Aboriginaalit, tietysti! Joanna huusi taustalla. Ab origine on latinaa ja tarkoittaa "alusta lähtien".

Niinpä tietenkin, Helen ajatteli muistellen latinan alkeita mielensä perukoilta.

- Se olit sinä, joka sanoit, että aboriginaalien on täytynyt olla puhtaita yksilöitä, jotka säästettiin hävityksen aikaan, Marcus sanoi. - Ehkäpä länsimaiset ihmiset, jotka nimesivät heidät, tiesivät intuitiivisesti, että he olivat ensimmäiset ihmiset Australiassa. Maltamme tuskin odottaa, Helen, että näemme sinut ja voimme puhua tästä kaikesta paljon enemmän.

- Samat sanat!

- Kerromme, mitä Stephen kertoo ja toivottavasti myös Tamsin, hänen tyttärensä.

Helen toivoi olevansa heidän kanssaan juuri nyt. Hänestä olisi upeaa tavata Stephen ja Tamsin. Mutta hän tapaisi Setä-Georgen tänään iltapäivällä. - Oletteko tulossa Cairnsiin sukeltelemaan Suurelle valliriutalle?

- Kyllä. Puhuimme jo Sylvien kanssa. Kiipeämme maanantaina Sydneyn Harbour Bridgelle ja lennämme sinne sen jälkeen.

- Hienoa. Olen iloinen, että tapaatte Sylvien. Olimme koulussa todella hyvät ystävät. Pidimme yhteyttä, vaikka hän muutti tänne. Kun tapasin hänet, huomasin ettei hän ollut muuttunut yhtään.

Automaattinen ääni keskeytti puhelun ilmoittaakseen, että puhelinkortti oli miltei tyhjä.

Joanna nappasi puhelimen. - Nähdään ensi viikolla, äiti. Rakastan sinua hirveästi.

- Niin minäkin sinua.

Helen katkaisi puhelun ja hänen päänsä oli pyörällä kaikkien innostuneiden ajatusten takia. Oli vain hyvä, ettei hän tiennyt mitä tuleman piti.


Takaisin