Miten ihastuttava Olotilasi onkaan, kun voit ehdottomalla varmuudella tunnistaa oman Olemassaolosi ja sen syyn sekä oivaltaa täydellisesti, mitä kaikkea oikein olet. Esther ja Jerry Hicks Tunteiden mahtava voima
Copyright © 2017 Gary Renard ja 2018 Kustannus Oy Taivaankaari

Valaistumisen tikapuut

Mielessäni oli paljon sellaisia kysymyksiä opettajilleni Artenille ja Pursahille, joita en ollut kysynyt. Usein kävi niin, että kun he ilmestyivät, unohdin, mitä halusin heiltä kysyä, koska heidän läsnäolonsa oli niin ihmeellistä. Jokainen kokemus oli yhä epätodellinen minulle, vaikka niitä oli ollut jo kymmenittäin. Halusin kysyä esimerkiksi, miten Jeesuksesta tuli Jeesus. Millainen hänen Jeesuksen elämää edeltävä elämänsä oli? Ja miten Buddhasta tuli Buddha? Minkälaisia kokemuksia heillä oli ollut ja minkälaisia sellaisia harjoituksia he olivat tehneet, jotka johtivat heidät heräämiseen ja valaistumiseen ennen muita ihmisiä?

Opettajani olivat opettaneet minulle, että menneet elämät ovat kuin sarjaunia. Me emme koskaan oikeasti inkarnoidu kehoon. Me emme koskaan ole oikeasti olleet kehossa emmekä koskaan tule olemaankaan. Kokemuksemme on egon kuje, silmänkääntötemppu, optinen harha, tai kuten Einstein asian ilmaisi, "optinen tietoisuuden harhakuva". Me luulemme olevamme kehossa ja katselevamme maailmankaikkeutta kehomme silmillä, vaikka todellisuudessa näemme kaiken vain mielellämme. Tämän lisäksi kaikki näkemämme, oma kehomme mukaan lukien, on vain osa samaa projektiota kuin kaikki muukin unimaailmankaikkeudessa. Kaikki on vain aineetonta projektiota hyvin samalla tavalla kuin elokuvateatterissa.

Syksyllä 2013 en ollut nähnyt opettajiani noin yhdeksään kuukauteen. Minulla oli tunne, että he saattaisivat ilmestyä milloin tahansa, ja intuitiostani heidän ilmestymisensä suhteen oli tullut hyvin tarkka. Tämä johtui siitä, että olin paremmin yhteydessä Pyhään Henkeen ja että olin oppinut ymmärtämään, että Arten ja Pursah olivat Pyhä Henki, joka oli ottanut muodon kommunikoidakseen kanssani. Pyhän Hengen on otettava muoto tai muutoin emme koskaan kykenisi kuulemaan sitä ja olisimme jumissa mielen harhassa ikuisesti. Tavallisimmin Pyhä Henki näyttäytyy meille mieleemme juolahtavien ajatusten muodossa. Ajatuksellakin on muoto. Ja joskus Pyhä Henki ottaa muunkinlaisia muotoja. Kaikki riippuu siitä, mikä on parasta sen ihmisen kannalta, johon yhteyttä pidetään. Tämän takia meidän ei tule vertailla omia kokemuksiamme muiden kokemuksiin. Pyhä Henki tietää, mikä meille kullekin on parasta.

Kun odotin opettajieni ilmestymistä, minulla ei ollut mitenkään liian vähän tekemistä. Olin juuri saanut julkaistua edellisiin keskusteluihimme perustuvan kirjan, Rakkaus ei ole unohtanut ketään. Eräs yllättävimmistä käänteistä oli se, että Kurssista oli alettu kiinnostua Aasian maissa. Yhtäkkiä minä ja vaimoni Cindy, josta oli tullut hieno Kurssin opettaja, saimme kutsuja Japaniin, Taiwaniin, Etelä-Koreaan, ja mikä ihmeellisintä, myös Manner-Kiinaan. Itse asiassa kiinalaisten keskeinen opetuspiiri on kutsunut meidät Kiinaan kahdesti vuodessa pitämään kahden viikon kursseja viiden vuoden ajan. Oli varsin innostavaa päästä niin kauas näkemään, miten Kurssi, joka oli Kiinassa uusi asia, löysi tiensä ihmisten mieliin Kauko-Idässä. Chiao lin Cabanne, nainen, joka oli kääntänyt Kurssin perinteiseksi kiinaksi, jota käytetään Taiwanissa, oli kääntänyt sen myös yksinkertaistetuksi kiinaksi, jota käytetään mannermaalla, mutta hänen täytyi tehdä vuosikausia sitkeästi töitä saadakseen Kurssin Manner-Kiinassa julkaistua. Kommunistipuolueen täytyi varmistua siitä, ettei Kurssi ollut kumouksellinen heidän hallintonsa kannalta. Chiao lin oli kääntänyt myös Maailmankaikkeus katoaa -kirjan molemmille kiinan merkkijärjestelmille, ja kun Kurssi vihdoin hyväksyttiin Manner-Kiinassa, ei mennyt kauankaan, kun Maailmankaikkeus-kirja oli luettavissa myös kiinaksi. Lukuun ottamatta Chiao liniä itseään, joka on kiinalais-amerikkalainen, sain kunnian olla ensimmäinen tunnettu amerikkalainen Kurssin opettaja Kiinassa.

Manner-Kiina oli muuttunut nopeasti jo vuosien ajan. Kommunistipuolue oli sallinut kapitalismin toivoen näin torjuvansa sosiaalisen tyytymättömyyden. Olin kuullut ja lukenut, että Shanghai oli nykyään kuin Tokio. Mutta erästä asiaa siellä ei voinut tehdä: Puoluetta ei saanut kritisoida. Se saattaisi olla kohtalokasta. Armeijan opiskelijoihin kohdistamaa joukkomurhaa Tiananmenin aukiolla vuonna 1989 ei koskaan mainittu Manner-Kiinassa, vaikka monet rohkeat, ulkomailla asuvat kiinalaiset opiskelijat puhuivat siitä, jotta tosiasiat eivät jäisi kuulematta.

Kiinalaiset eivät pääse suurimpaan osaan Interentiä. Googlen, Facebookin, Twitterin ja YouTuben kaltaiset sivustot eivät ole sallittuja, mutta se ei estä monia kiinalaisia saamasta, mitä he haluavat. He saattavat hankkia ohjelmistoja, jotka huijaavat viranomaisia kuvittelemaan, että heidän tietokoneensa on ulkomailla ja ottaa yhteyden sivustoihin toisesta maasta. Kurssi ja minun työni olikin levinnyt pääosin tällä tavoin, ja ihmiset, eritoten buddhalaiset ja psykoterapeutit olivat kiinnostuneita tästä uudesta opetusmuodosta ja sen syvällisestä vanhasta viisaudesta.

Manner-Kiinassa ei myöskään saa puhua kannustavasti Dalai Lamasta. Vaikkei Dalai Lamalla olekaan omaa armeijaa, Puolue pelkää yhä hänen vaikutusvaltaansa ja mahdollista Tiibetin takaisinvaltausta. Se ei tosin vaikuta mitenkään todennäköiseltä, vaikka lännessä moni niin toivookin, mutta siitä huolimatta Dalai Lamaa pelätään. Joka tapauksessa Kiinassa kehittyneen eksoottisen juonittelun kautta pääsin matkustamaan sinne nähdäkseni, miten Kurssi ja Pyhä Henki saivat aikaan anteeksiannon ihmeitä.

Toinen yllättävä asia sen jälkeen, kun olin viimeksi tavannut opettajani, oli se, että olin rakastunut kissanpentuun. Minulla oli ollut sama koira 15 vuoden ajan. Pidin kovasti koirien innokkuudesta, ja kissat tuntuivat minusta hieman etäisiltä. Mutta Cindy oli nähnyt suloisen kolmikuisen, kodittoman kissanpennun jollakin verkkosivulla, ja huomasin haluavani Cindyn lailla pelastaa kissanpojan. Luna, kuten sen ristimme, on ollut meille mitä suurimmaksi iloksi. Se oli kuin käsittämättömän söpö lentävä apina. Se oli salamannopea ja sangen hupaisa, vaikka kykeni myös majesteetillisuuteen. Koska minulla on nyt ollut sekä koira että kissa, olen oppinut ymmärtämään niiden ajattelutapojen välisiä eroja.

Koira ajattelee tällä tavoin: Vau! Ovatpa nämä ihmiset hienoja. Ne rakastavat minua, ruokkivat minut ja pitävät minusta huolta. Ne antavat minulle kaiken. Ne ovat varmasti Jumalia!

Kissa ajattelee tällä tavoin: Vau! Ovatpa nämä ihmiset hienoja. Ne rakastavat minua, ruokkivat minut ja pitävät minusta huolta. Ne antavat minulle kaiken. Minä olen varmasti Jumala!

Vedimme kesällä Cindyn kanssa retriitin Havaijilla, kuten olemme lähes joka vuosi tehneet. Kävellessämme takaisin hotellihuoneellemme, koimme erään mitä ihmeellisimmän asian.

Katsoimme taivaalle ja huomasimme kaksi puoliympyrän muotoista kohdetta pilvien välissä. Näytti siltä kuin ne olisivat olleet saman kokonaisuuden kaksi puolikasta mutta silti toisistaan erilliset. Ne eivät olleet mitenkään korkealla, ehkä kolmensadan metrin korkeudessa. Molempien kohteiden läpi näkyi valoja, ihan kuin ne olisivat viestittäneet meille jotakin valoillaan. Minusta tuntui kuin ne olisivat puhuneet meille jotakin kieltä, mitä en ymmärtänyt. Meitä pelottanut laisinkaan. Tiesin intuitiivisesti, että kyseessä oli valovuosien takaa tullut avaruusalus. Jäin miettimään, olivatko ne mahdollisesti plejadilaisia, samoja, joita olin tavannut Artenin ja Pursahin viedessä minut maailmankaikkeuden kiertoajelulle. Oli aivan kuin ne olisivat huomanneet meidät ja yrittäneet tervehtiä meitä. Koko näytelmä kesti vain kenties minuutin, mutta tapahtuma oli niin selvä ja niin lähellä, että olimme koko lailla äimistyneitä. Avaruusalus katosi silmänräpäyksessä ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tiesin kuitenkin, että vaikkemme ymmärtäneetkään viestiä, avaruusolennot olivat puhuneet meille myönteiseen sävyyn. Suostuin siihen, että viestin tarkka merkitys kyllä paljastuisi minulle, kun aika on oikea.

Vietämme Cindyn kanssa usein aikaa yhdessä hänen siskonsa Jackien ja tämän miehen, Markin, kanssa. Käymme sangen lennokasta metafyysistä keskustelua henkisyydestä, avaruusolioista, äänellä parantamisesta, salaliittoteorioista ja niistä piilevistä voimista, jotka maailmaa ohjaavat. Meille tällaiset keskustelut ovat täysin normaaleja, mutta joskus ajattelen, että mikäli joku sattuisi kuulemaan meitä, hän varmaankin sanoisi: "Siis mitä ihmettä te oikein horisette?" Tilanne on tietenkin aivan sama silloinkin, kun me neljä puhumme vain Kurssista. Asiaan perehtymättömälle sanamme kuulostavat varmasti äärimmäisen radikaaleilta, mutta edistyneemmälle oppilaalle täysin ymmärrettäviltä.

Eräänä päivänä siemailin aamukahviani mennyttä ajatellen. Oli aika, jolloin join kuusi kupillista kahvia päivässä ja poltin 30 savuketta. No huh!, ajattelin, kaiken muun lisäksi siihen meni hirvittävästi aikaa! Nykyään juon vain kupin kahvia päivässä enkä polta laisinkaan tupakkaa, mutta silti minulla ei ole aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Kummallinen mielen harha tämä, ajattelin. Sitten, yhtäkkiä ja ilman mitään seremonioita, opettajani ilmestyivät istumaan mustalle nahkasohvallemme.

Arten: Tervehdys veliseni. Sinulla on pitänyt kiirettä. Onnittelut uudesta kirjasta.

Gary: Kiitos, mutta minun kyllä kuuluu onnitella teitä. Parhaat palathan tulevat teiltä.

Arten: No, en nyt tiedä. Kuten eräs lukijoistasi kirjoitti sinulle, et enää ole mikään meidän palveluspoikamme.

Gary: Entä mitäs sinulle kuuluu, saavuttamaton kaunokaiseni?

Pursah: Yhä saavuttamaton, joten eiköhän mennä asiaan.

Gary: Kuulostatpa vakavalta. Onko jotakin kiireellistä asiaa?

Pursah: Eipä oikeastaan, mutta haluamme alleviivata sinulle, että käymme yhä luonasi siksi, että egon tekemättömäksi tekemisen prosessi pysyisi ihmisillä käynnissä ja jotta se jouduttuisi. Egon tekemättömäksi tekeminen kestää, joten ihmisten on helppo joutua harhapoluille monin eri tavoin. Osoitamme joitakin näistä tavoista tässä matkan varrella.

Arten: Äläkä unohda, että siihen tarvitaan toistamisen ja uusien asioiden yhdistelmä. Saat kuulla molempia. Kerropa siis minulle, miten anteeksiantaminen sinua arvostelevia kohtaan sujuu.

Gary: Oikein hyvin. Sitä paitsi, tiedätkö, mitä arvostelijoista sanotaan?

Arten: En, Gary. Mitä arvostelijoista sitten sanotaan?

Gary: Arvostelijat ovat kuin haaremin eunukkeja. He näkevät sen tapahtuvan joka yö mutteivät itse kykene siihen.

Pursah: Ihan tuota Arten ei anteeksiannolla varmaan tarkoittanut, mutta huumori on aina hyvästä.

Gary: Me kävimme Cindyn kanssa kerran Wilshiressä lounaalla yhden John-nimisen kaverin kanssa, joka oli valmistunut Santa Monican yliopistosta. Keskustelu kääntyi siihen, että netti on täynnä vihaisia ja kielteisiä ihmisiä, jolloin John sanoi jotakin yllättävää: "Gary, ihmisiä on kahdenlaisia. Sinun ihmisiä ja ei-sinun ihmisiä. Miksi ihmeessä tuhlaisit aikaasi ja energiaasi ajattelemalla niitä ihmisiä, jotka eivät ole sinun ihmisiäsi, ja vastailemalla heille? Anna olla. Eivät he mieltään kuitenkaan muuta ennen kuin ovat siihen valmiita. Käytä sen sijaan aikasi ja energiasi niihin ihmisiin, jotka ovat sinun ihmisiäsi. Silloin ponnistelusi palkitaan aina." Tässä oli minusta valtavasti käytännön järkeä. Ja kyllä, anteeksianto on entistäkin syvempää.

Pursah: Hyvä, sillä me aiomme mennä kanssasi hyvin syvälle näiden käyntikertojemme aikana, veljeni. Ja aiomme vieläpä tehdä sen tavalla, jota tiedämme sinun odottaneen.

Gary: Arvaan! Olette onkineet tietoonne sen, että haluan tietää, miten Jeesuksesta tuli Jeesus. Tosin kutsun häntä tietenkin J:ksi. Ja kun asia nyt tuli puheeksi, miten Buddhasta tuli Buddha? Mitä he oppivat ja sovelsivat käytäntöön? Me kaikki tiedämme, että hitunenkin käytäntöä on arvokkaampi kuin kokonainen kasa tietoa.

Pursah: Niin on, ja kysyt aivan oikean kysymyksen. Kun J:n kaltainen mestari tulee takaisin viimeiseen elämäänsä, ei hänellä ole mitenkään hirveästi opittavaa enää. Hän tietää jo kaiken valaistumiseen tarvittavan. Tarina siitä, miten J opetti rabbeja temppelissä 12-vuotiaana, on tosi. He jopa kutsuivat häntä Rabbiksi, joka merkitsee opettajaa. Hän tiesi jo kaiken. Jäljellä oli enää muutama iso, hänelle sopiva oppiläksy tuolle elämälle, mukaan lukien tietenkin ristiinnaulitseminen.

Arten: Toisinaan mestari tulee takaisin viimeiseen elämäänsä ollakseen avuksi muille. Monet ihmiset tarvitsevat suunnannäyttäjää. Mestari ei voi tehdä oppilaan mielessä tapahtuvaa työtä tämän puolesta vaan oppilaan on tehtävä se itse. Eikä oppilas voi valaistua pelkästään olemalla mestarin lähellä, vaikka jotkut haluaisivatkin asian olevan näin. Mutta mestari voi osoittaa tien.

Juuri sitä J, viisausopettaja, joka todellakin näytti olevan tässä maailmassa kaksituhatta vuotta sitten, tekikin: osoitti ihmisille oikean suunnan. Ei hän mitään uskontoa ollut perustamassa vaan osoittamassa tietä. Saatat muistaa, miten kerran kuvailimme häntä valoksi, joka johdatti lapset kotiin Taivaan valtakuntaan.

Pursah: Hänen voidaan sanoa tekevän nykyään aivan samaa Ihmeiden oppikurssin kautta. On kuin hän sanoisi: "Katsokaa, tämä toimi minun kohdallani. Ehkä kannattaisi kokeilla. Ehkä voisit säästää tuhat tai parituhatta vuotta." Ja kuten tiedät, hän opettaa Kurssissa toisinaan aika voimallisesti. Hän on hellittämättömän tinkimätön.

Gary: Joo, on huomattu. Ja ihmiset yrittävät aina tinkiä Kurssin opetuksista.

Arten: Älä anna sen vaikuttaa sinuun mitenkään. Se on vain unta, muistathan? Ja vieläpä sinun untasi eikä kenenkään muun. Ketään muuta ei ole.

Pursah: On mielenkiintoista, että olet kysellyt J:stä ja Buddhasta – mielenkiintoisempaa kuin uskotkaan.

Gary: Okei, antaa tulla.

Pursah: Mitä jos sanoisin, että he tunsivat toisensa useassa elämässä ja jopa auttoivat toinen toistansa?

Gary: Nyt kyllä yrität kusettaa. Olen aina ajatellut heidän olevan kaksi täysin eri henkilöä, koska heidän kulttuurinsa olivat niin erilaiset.

Arten: Tulet huomaamaan, että heidän kulttuurinsa onkin ainoa eroa heidän välillään. Pohjimmiltaan olemme kaikki yhtä. Sitä paitsi meillä on muutama yllätyskin sinun varallesi.

Gary: No tässä vaiheessa olisi aika ihme, jollei olisi. Mutta kertokaa minulle, miten he auttoivat toisiaan.

Arten: Selitämme sen vähitellen, koska valaistuminen mielen harhassakin tapahtuu vähitellen. Myös J ja Buddha aloittivat aivan pohjalta, paitsi että heillä oli muihin nähden eräs suuri etu, joka varmisti sen, että he pääsivät kotiin muita nopeammin.

Gary: No, mikä?

Arten: He eivät uskoneet uneen samassa määrin kuin muut olennot. Kyllä, kyllä hekin uskoivat siihen aluksi mutteivät niin paljon. He epäilivät jo alun alkaen sen todenperäisyyttä ja vaistosivat, että vain mielenvikainen Jumala voisi tehdä näin mielenvikaisen maailman. He vaistosivat myös, että Jumala ei ole mielenvikainen ja että kaikki ei ole kohdallaan.

Pursah: Tämä yksittäinen etu oli valtava, ja yhtä hyvin sinä voit oppia sen. Mutta he oppivat sen ennen muita, koska he olivat jo vaistonnet sen.

Arten: Kyllä, mutta heidän piti silti kavuta takaisin ylös valaistumisen tikapuita pitkin.

Gary: Kurssissa ei noista tikapuista taideta paljon puhuakaan.

Arten: Kyllä ne siellä muutaman kerran mainitaan. Esimerkiksi: "Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, mikä meitä pelastuksen tuolla puolen aivan varmasti odottaa. Sillä olet vasta tuskin alkanut sallia ensimmäisiä epävarmoja askeleitasi ohjattavan ylöspäin niitä tikkaita, joita pitkin Jumalasta eroaminen johti alaspäin."

Jokainen, joka kuvittelee olevansa täällä, on tullut näitä kuvitteellisia tikapuita alaspäin. Oikeastaan juuri kokemus erillisyydestä alkulähteestä eli Jumalasta on varsinainen ongelma. Olemme jo aiemmin paneutuneet siihen, miten erkaantuminen näytti tapahtuvan, joten emme toista sitä tässä. Mutta jokainen aloittaa vilpittömän henkisen etsimisen tikapuiden alimmalta puolalta, dualismin syövereistä. Dualismi merkitsee sitä, että uskot siihen, että ulkopuolellasi on maailma. Toisin sanoen uskot subjektiin ja objektiin. On sinä ja maailma. Ennen kuin kapusit alas tikapuita, oli vain täydellinen ykseys; oli vain Jumala. Mutta nyt olet jäänyt jumiin kakseuteen. Nyt on sinä ja Jumala. Tämä on totta niiden ihmisten kohdalla, jotka uskovat Jumalaan. Elleivät he taas usko, sitten on he itse ja maailma. Olipa kumminpäin tai molemmin tahansa, he uskovat erillisyyteen. Ja sana uskoa on tässä äärimmäisen tärkeä. Kuten jo edellisten käyntikertojemme kuluessa painotimme, maailmalla on ote sinusta nimenomaan siksi, että uskot siihen. Uskosi siihen asettaa sinut sen armoille, ja jos olet maailman armoilla, sillä on vaikutus sinuun. J ja Buddha sen sijaan eivät uskoneet siihen yhtä paljon kuin muut.

Pursah: Jokaisen on aloitettava jostakin, ja dualismi on lähtökohta 99 prosentille maailman ihmisistä, myös niille, jotka kulkevat henkistä tietä. Mutta kuten tiedät, Ihmeiden oppikurssi ei ole dualistinen järjestelmä. Mutta se ei ole ainoastaan ei-dualistinen vaan puhtaan ei-dualistinen tai nondualistinen – seikka, johon pian pääsemmekin. Siksi Kurssissa sanotaan: "Ole valppaana ainoastaan Jumalan ja Hänen Valtakuntansa puolesta." Mutta se on aika paljon pyydetty, minkä takia suurin osa Kurssin opiskelijoista päätyy jonnekin dualismin hetteikköön eikä mene aivan loppuun saakka; tämä koskee myös niitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat oikeassa väittäessään Kurssin sanovan, että on olemassa jotakin muutakin kuin Jumala, mitä se ei todellakaan sano.

Jopa J:n ja Buddhan oli edustaan huolimatta näytettävä aloittavan tästä maailmasta, kuten kaikkien muidenkin – ja me kerromme sinulle, miten he tekivät sen. Johtuen kuitenkin heidän etulyöntiasemastaan, he eivät tehneet aivan kaikkia samoja virheitä kuin useimmat tekevät.

Gary: Niin kuin esimerkiksi?

Pursah: Eräs historiallinen henkisen tien kulkijoihin liittyvä ongelma on se, että he luulevat ymmärtävänsä, mitä joku mestari opettaa, vaikkeivät oikeasti ymmärrä. Niinpä joku viettää aikaansa vaikkapa Laotzin seurassa, ja kun näyttää siltä, ettei Laozi enää kuljeskele täällä kehossaan, oppilas sanoo: "Näin hän sanoi ja tätä hän tarkoitti sanoillaan." Ja poikkeuksetta oppilaan viitekehys on dualistinen vaikka mestarin näkemys oli korkeampi tietoisuuden tila. Korkeampia tietoisuuden tiloja on enemmän kuin yksi, ja tikapuilla on enemmän kuin yksi askelma, mihin vielä palaamme. Mutta useimmat oppilaat haluavat mieluummin olla opettajia kuin oppilaita. Tuntuu erityisemmältä olla johtaja kuin seuraaja.

Tällä tavoin uskonnot saavat alkunsa. Ihmiset luulevat ymmärtävänsä Buddhaa, joten jonain päivänä teillä on buddhalainen uskonto. Mutta ei Buddha itse mitään uskontoa halunnut aloittaa. Jos ihmiset kysyivät häneltä: "Mikä sinä olet?", hän vastasi: "Olen hereillä." Sitä hän ihmisille halusi eikä mitään erilaisten noudatettavien rituaalien kasaumaa. Hän oli viisausopettaja.

Ja tietenkin jokainen ja heidän veljensä luuli tietävänsä, mitä J sanoi, tai sitten he halusivat vain sanoa jotakin päinvastaista, ja yhtenä päivänä teillä onkin uskonto, jonka ajatellaan koskevan häntä. Mutta Buddhan tavoin J:kään ei ollut kiinnostunut mistään uskonnosta. Hänkin oli viisausopettaja.

Arten: Tämän takia useimmat länsimaalaiset ihmiset ajattelevat J:n olevan johtajien johtaja. Mutta totuus onkin aivan päinvastainen! Hän ei ollut johtajien johtaja vaan seuraajien seuraaja. Miksi? Koska hän kuunteli Pyhää Henkeä. Pyhä Henki oli johtaja eikä hän. Ja lopulta hän kuunteli ainoastaan Pyhää Henkeä. Hän oli valppaana ainoastaan Jumalan ja Hänen Valtakuntansa puolesta, ja siksi hän opastaa Kurssissa sinua tekemään samoin.

Gary: Dualismi siis johtaa noin yleisesti ottaen uskontoihin (tai ainakin erilaisiin järjestöihin), jotka perustuvat valheellisesti siihen, mitä niiden jäsenet kuvittelevat sellaisen perustajan tarkoittaneen, joka ei edes ole halunnut olla mikään perustaja.

Pursah: Hyvin ilmaistu. Melkein.

Arten: Muista eräs seikka: kaikki tekevät siitä todellista. Heti kun ihmiset rukoilevat jotain Jumalaa, jonka he kuvittelevat olevansa itsensä ulkopuolella, he tekevät dualismista totta. He vain jatkavat ajatusta erillisyydestä tajuamatta sitä itsekään. Juuri siksi valaistuminen on prosessi.

Puhumme kyllä matkan varrella lisää eri tasoista tai tikapuiden askelmista, mutta riittää, että nyt muistat, että tikapuiden alapäässä kaikki on subjektia ja objektia – ja hyvin todellista.

Pursah: Palaamme pian takaisin kertomaan sinulle enemmän J:stä ja Buddhasta sekä siitä, miten he tunsivat toisensa. Kyse ei ollut niin monesta elämästä, mutta ne olivat molempien etenemiselle tärkeitä. Muistathan, että olemme kertoneet sinulle, miten mielet matkaavat toistensa kiertoradoilla. Saattaa näyttää siltä, että olette toisistanne erossa, mutta koska olette toistenne kiertoradoilla, kohtalonanne on palata jälleen yhteen.

Gary: Siis niin kuin Ralph Waldo Emerson asian ilmaisi: "Jos meillä on jotakin tekemistä toistemme kanssa, tapaamme kyllä."

Pursah: Aika hyvin. Ja on vielä jotakin muutakin. Ne anteeksiannon oppiläksyt, joita kohtaat tässä elämässäsi, ovat samoja kuin muissakin elämissäsi. Tämän takia Kurssissa mainitaan "kehon seikkailut, jotka ovat kuin jatkokertomusta". Oppiläksyt eivät näytä samoilta. Asiat eivät näyttäneet viisisataa vuotta sitten samoilta kuin nykyään. Mutta niiden merkitys on sama, mikä puolestaan merkitsee sitä – ja tässä ovat hyvät uutiset – että jos saat päätökseen kaikki anteeksiannon oppiläksysi tässä elämässäsi, saat ne päätökseen kaikissa elämissäsi.

Gary: Vau! Tämä palaa takaisin ihmeiden aikaa säästävään ominaisuuteen, mistä en ole nähnyt missään muualla puhuttavan.

Arten: Aivan niin. Kun suoritat anteeksiannon oppiläksysi tässä elämässäsi, Pyhä Henki ottaa tuon anteeksiannon ja valaisee sillä kaikki ne elämäsi, joista et tällä hetkellä ole tietoinen. Kurssi on oikeassa, kun se sanoo: "Koettelemukset eivät ole muuta kuin läksyjä, joita et onnistunut oppimaan ja jotka nyt tarjotaan sinulle uudelleen, jotta siellä, missä ennen teit virheellisen valinnan, voisit nyt valita paremmin ja siten päästä pakoon kaikkea sitä tuskaa, jonka aikaisempi valintasi on sinulle aiheuttanut." Tämä ei päde ainoastaan yhteen elämään vaan kaikkiin samanaikaisesti.

Pieni ufokokemuksesi Havaijilla taisi saada sukat pyörimään jaloissasi?

Gary: No älä! Minulla oli tunne siitä, että meille viestitettiin jotakin.

Arten: Aivan totta.

Gary: Olivatko ne plejadilaisia?

Arten: Olivatpa hyvinkin. He huomasivat sinut ja tervehtivät sinua. He sattuivat olemaan siellä lähistöllä yhdellä pienemmistä aluksistaan. Ja koska olet aiemmin vieraillut yhdellä heidän suuremmista aluksistaan ja osoitit heille olevasi mieleltäsi rauhallinen, he pitävät sinua ystävänään.

Gary: Olenko päässyt kerhoon? Tarkoittaako tuo sitä, että plejadilaiset ja minä olemme toistemme kiertoradoilla? Siis niin kuin vertauskuvallisesti.

Arten: Kyllä vain. Teillä on toistaiseksi pieni kieliongelma, joten en odottaisi tässä vaiheessa liikoja. He eivät halua puhua englantia, vaikka ymmärtävätkin sitä. Joten pidä heitä tässä vaiheessa vain kaukaisina ystävinäsi. Siis niin kuin vertauskuvallisesti.

Pursah: Me tulemme taas.

Ja siinä samassa he katosivat. Huomasin heti odottavani heidän paluutaan. J ja Buddha yhdessä? Se oli jo vähän liikaa.

Oli maininnut keskustelumme aikana ihmeiden aikaa säästävän piirteen, mistä muistui mieleeni eräs ote IOK:sta. Monet lainaavat kuuluisaa "pientä hullua ajatusta" Kurssista, mutta harvat käyttävät sen ympärillä olevia lauseita. Kun mieleni vähitellen rauhoittui, aloin ajatella näitä sanoja:

Palauttakaamme nyt unennäkijän pois antama uni takaisin unennäkijälle, jonka mielestä uni ei ole hänessä, vaikka se hänelle tapahtuu. Ikuisuuteen, missä kaikki on yhtä, mateli pieni, hullu ajatus, jolle Jumalan Poika ei muistanut nauraa. Koska hän sen unohti, tuli ajatuksesta vakava asia, joka sekä saattoi saada jotain aikaan että josta saattoi olla todellisia seurauksia. Yhdessä me voimme nauraa ne molemmat olemattomiin ja ymmärtää, että aika ei voi häiritä ikuisuutta. On pilaa ajatellakaan, että aika voisi petkuttaa ikuisuutta, sillä ikuisuushan tarkoittaa sitä, että aikaa ei ole.


Takaisin