Sinä ajattelet maailmankaikkeuden kehittyvän täydelliseksi... mutta todellisuudessa se vain pyörii paikoillaan Gary R. Renard Maailmankaikkeus katoaa
© 2004 Gary R. Renard ja 2008 Kustannus Oy Taivaankaari

Luku 1

Arten ja Pursah ilmestyvät

Kommunikaatio ei rajoitu muutamiin harvoihin maailman tunnistamiin kanaviin.

Jouluviikolla vuonna 1992 tajusin, että elinolosuhteeni ja oma mielentilani olivat hiljalleen kohentuneet kuluneen vuoden aikana. Edellisenä jouluna asiat eivät olleet sujuneet mitenkään hyvin. Olin silloin syvästi huolissani kaikesta puutteesta elämässäni. Vaikka olinkin ollut menestynyt muusikko, en ollut onnistunut saamaan juuri mitään säästöön. Otin vasta haparoivia ensiaskeleita uudessa työssäni pörssikauppiaana ja olin viemässä oikeuteen erästä ystävääni ja entistä yhtiökumppaniani, joka oli toiminut minua kohtaan epärehellisesti. Samalla olin toipumassa neljän vuoden takaisesta konkurssista, joka oli seurausta kärsimättömyydestäni, siekailemattomasta tuhlailunhalustani ja näennäisesti suurenmoisten sijoituskohteiden kaatumisesta. En tajunnut olevani sodassa itseäni vastaan ja häviämässä tämän sodan. En myöskään tiennyt tuolloin, että oikeastaan kaikki ihmiset kävivät samanlaista sotaa ja olivat häviämässä sen silloinkin kun he näyttivät olevan voitolla.

Yhtäkkiä jotakin liikahti syvällä sisimmässäni. Olin ollut henkisellä tiellä jo kolmentoista vuoden ajan ja oppinut yhtä ja toista, mitä en sen suuremmin ollut halukas soveltamaan elämääni käytännössä, mutta nyt minut valtasi uudenlainen varmuuden tunne. Asioiden on muututtava, ajattelin. On oltava olemassa parempikin tapa elää.

Kirjoitin ystävälleni, jota olin haastamassa oikeuteen, ja kerroin hänelle luopuvani kanteestani päästäkseni vähitellen itse eroon kaikista riitatilanteista omassa elämässäni. Vähän ajan kuluttua hän soitti minulle ja kiitti minua ja me aloimme rakentaa ystävyyttämme uudelleen alusta. Tulisin myöhemmin ymmärtämään, että samanlainen tapahtumaketju oli toistanut itseään - vaikkakin eri muodossa - jo vuosikymmenien ajan, kun riitaantuneet ihmiset olivat laskeneet aseensa ja alkaneet kuunnella omaa sisäistä viisauttaan.

Aloin yrittää aktivoida itsessäni erilaisia päivittäisiä riitatilanteita kohdatessani anteeksiannon ja rakkauden tunteen sellaisina kuin ne tuolloin ymmärsin. Sain aikaiseksi sekä erinomaisia tuloksia että sangen pulmallisia tilanteita, eritoten kun joku osui minua arkaan paikkaan juuri oikealla (tai väärällä) tavalla. Minusta tuntui kuitenkin, että ainakin olin menossa kohti uutta suuntaa. Tuossa vaiheessa elämääni aloin havaita pieniä valonvälähdyksiä syrjäsilmällä tai erilaisten kohteiden ympärillä. Nämä kristallinkirkkaat valonvälähdykset eivät täyttäneet koko näkökenttääni vaan keskittyivät tietyille alueille. En ymmärtänyt mistä oli kyse, ennen kuin asia myöhemmin selvitettiin minulle.

Tuon muutoksen vuoden aikana rukoilin säännöllisesti apua Jeesukselta, viisauden mestarilta, jota ihailin enemmän kuin ketään muuta. Tunsin selittämätöntä yhteyttä Jeesukseen ja esitinkin usein rukouksissani toiveen siitä, että saisin palata ajassa kaksituhatta vuotta taaksepäin ja olla hänen seuraajansa, jotta saisin tietää, miltä tuntui saada opetusta suoraan häneltä.

Silloin, jouluviikolla 1992, tapahtui jotakin varsin erikoista kesken mietiskelyharjoituksiani Mainen maaseudulla sijaitsevassa kodissani. Olin yksin, sillä tein töitä kotona ja vaimoni kävi töissä Lewistonin kaupungissa. Meillä ei ollut lapsia, joten kotona oli hyvin rauhallista koiramme, Nupeyn, satunnaista haukuntaa lukuun ottamatta. Kun palailin hiljalleen takaisin mietiskelytilastani arkitodellisuuteen, avasin silmäni ja olin täysin äimistynyt huomatessani, etten olekaan yksin. Suuni loksahti auki ja tuijotin äänettömästi edessäni sohvallamme istuvaa miestä ja naista, jotka puolestaan katsoivat lempeästi hymyillen suoraan silmiini kirkkailla, syvältäluotaavilla silmillään. Heissä ei ollut mitään uhkaavaa; oikeastaan he näyttivät äärimmäisen rauhallisilta, mikä tyynnytti minunkin mieleni. Tarkastellessani tilannetta jälkeenpäin ihmettelen, etten ollut sen enempää peloissani ottaen huomioon, että nämä hyvin aineellisilta tuntuvat ihmiset olivat selvästikin materialisoituneet eteeni aivan tyhjästä. Tämä pian ystävikseni muuttuvien vieraideni ensi-ilmestyminen oli kuitenkin niin epätodellinen, ettei pelko ollut oikein tilanteeseen sopiva tunne.

He näyttivät olevan kolmissakymmenissä ja hyvin terveitä. Heidän asunsa olivat tyylikkäät ja nykyaikaiset. He eivät näyttäneet lainkaan siltä, miltä olin kuvitellut enkelien, ylösnousseiden mestarien tai minkälaisten tahansa jumalallisten olentojen näyttävän. Heidän ympärillään ei ollut minkäänlaista valoa tai havaittavaa hehkua. Jos he olisivat istuneet ravintolassa, kukaan ei olisi kiinnittänyt heihin mitenkään erityisesti huomiota. Siinä he kuitenkin istuivat sohvallani ja huomasin tuijottavani enemmän viehättävää naista kuin miestä. He huomasivat tämän, joten nainen puhui ensin.

Pursah: Hei rakas veljeni, olet selvästikin äimistynyt mutta et peloissasi. Minä olen Pursah ja tämä tässä on veljemme Arten. Me olemme ilmestyneet sinulle vertauskuvina, joiden puheet auttavat sinua saamaan maailmankaikkeuden katoamaan. Sanon meidän olevan vertauskuvia, sillä kaikki, mikä näyttää saavan muodon on vertauskuvallista. Aino todellinen todellisuus on Jumala tai puhdas henki, jotka merkitsevät Taivaassa samaa asiaa, eikä Jumalalla tai puhtaalla hengellä ole muotoa. Näin Taivaassa ei ole sen paremmin miehiä kuin naisiakaan. Jokaisen muodon - sinun oma kehosi mukaan lukien - joka koetaan valheellisessa havaintojen maailmankaikkeudessa, täytyy siis olla vertauskuva jollekin muulle. Tämä on toisen käskyn ?älä tee itsellesi jumalankuvaa? todellinen merkitys. Monet raamatuntutkijat ovat aina pitäneet tätä nimenomaista käskyä mysteerinä. Miksei Jumala halua hänestä tehtävän mitään kuvaa? Mooses ajatteli, että käskyn avulla päästäisiin eroon pakanallisista epäjumalista. Todellinen syy sille, miksei sinun tule tehdä minkäänlaista kuvaa Jumalasta on se, että Jumalalla ei ole minkäänlaista kuvaa. Tämä ajatus on keskeinen sen suhteen, mitä aiomme sinulle myöhemmin kertoa.

Gary: Tuota, voitko toistaa?

Arten: Me kertaamme kyllä asioita riittävästi, jotta saat ajatuksesta kiinni, Gary. Ja tulet kyllä huomaamaan, että me puhumme sinulle koko ajan enemmän sinun omalla kielenkäyttötavallasi. Itse asiassa aiomme olla sangen suorapuheisia. Me ajattelimme, että olet jo tarpeeksi iso, että kestät sen, emmekä me ilmestyneet tänne vain aikaa tuhlataksemme. Pyysit Jeesukselta apua. Me olisimme mielellämme tuoneet hänet itsensä luoksesi, mutta sitä ei juuri nyt tarvita. Me edustamme häntä. Ai niin, käytämme sitten Jeesuksesta puhuessamme yleensä pelkkää J:tä. Meillä on hänen lupansa tähän, ja kerromme kyllä sinulle syyn siihen, kun sen aika on. Halusit tietää, millaista oli elää hänen lähellään kaksituhatta vuotta sitten. Me olimme siellä tuolloin ja kerromme sinulle siitä mielellämme, vaikka saatatkin yllättyä siitä, että on paljon parempi olla hänen oppilaansa tänään kuin tuolloin kaksituhatta vuotta sitten. Me aiomme haastaa sinua samalla tavoin kuin Jeesus toistuvasti haastoi meitä, olipa kyse sitten menneisyydestä tai siitä, mitä ajattelet tulevaisuudeksi. Me emme päästä sinua helpolla emmekä kerro sinulle vain sitä, mitä haluat kuulla. Jos haluat, että sinua kohdellaan kuin lasta, mene lelukauppaan. Jos taas olet valmis siihen, että kohtelemme sinua aikuisena, jolla on oikeus tietää, miksei mikään maailmankaikkeudessanne voi pitemmän päälle toimia, silloin voimme ryhtyä hommiin. Saat myös tietää syyn tälle tilanteelle sekä sen, miten pääset siitä eroon. No, mitäs sanot?

Gary: En minä vain tiedä.

Arten: Erinomaista. Kuvaa hienosti oppilaan asennetta. Yhtä hyvin sitä kuvaa halu oppia. Tiedän, että sinä olet sellainen. Tiedän myös, ettet mitenkään erityisemmin pidä puhumisesta. Olet juuri sellainen kaveri, joka voisi sulkeutua vuosikausiksi luostariin ja olla puhumatta sanaakaan. Sinulla on myös poikkeuksellisen hyvä muisti - mistä muuten tulet hyötymään myöhemmin. Oikeastaan me tiedämme ihan kaiken sinusta.

Gary: Ihan kaiken?

Pursah: Niin, ihan kaiken. Mutta tarkoituksemme ei ole arvostella sinua, joten sinun on ihan tarpeetonta piilotella asioita tai tuntea itsesi noloksi. Olemme täällä vain siksi, että meidän ilmestymisestämme on juuri nyt hyötyä. Käytä meitä hyväksesi niin kauan kuin se on mahdollista. Kysy mitä ikinä mieleesi juolahtaakin. Ihmettelit, miksi me näytämme tällaisilta. Vastaus on, että minne ikinä menemmekin, me haluamme sulautua joukkoon. Pukeudumme maallisella tavalla myös siksi, ettemme edusta mitään tiettyä uskontoa tai ajatussuuntaa.

Gary: Te ette siis ole Jehovan todistajia, sillä olen jo kertonut heille, etteivät järjestäytyneet uskonnot kiinnosta minua.

Pursah: Olemme kyllä aivan varmasti Jumalan todistajia, mutta Jehovan todistajat uskovat siihen vanhaan ajatukseen, että lukuun ottamatta muutamaa harvaa valittua, jotka saavat olla Hänen kanssaan, Jumalan valtakunta on maan päällä ihmisten kirkastetuissa kehoissa, emmekä me opeta tätä. Saatamme olla eri mieltä muiden opetuksista mutta emme tuomitse ketään ja kunnioitamme jokaisen vapautta uskoa siihen, mihin haluaa.

Gary: No sehän on hyvä, mutta en ole ihan varma pidänkö siitä ajatuksesta, ettei Taivaassa ole miehiä ja naisia erikseen.

Pursah: Taivaassa ei ole eroja eikä muutoksia. Kaikki pysyy samanlaisena. Ainostaan tällä tavoin Taivas voi olla täysin luotettava eikä kaoottinen.

Gary: Eikö se ole aika tylsää?

Pursah: Saanko kysyä sinulta jotakin, Gary? Onko seksi tylsää?

Gary: Ei ainakaan minusta.

Pursah: No, kuvittele sitten täydellisen orgasmin huippua, paitsi ettei orgasmi koskaan lopu. Se jatkuu jatkumistaan ikuisesti eikä sen voima heikkene laisinkaan.

Gary: Nyt puhut asiaa, jatka.

Pursah: Fyysinen seksi ei pääse lähellekään Taivaan käsittämätöntä autuutta. Seksi on vain köyhä jäljitelmä siitä, millaista on olla yhteydessä Jumalaan. Se on epäjumala, joka on tehty, jotta kiinnittäisit huomiosi omaan kehoosi ja maailmaan, ja siitä saa juuri sen verran tyydytystä, että siihen jaksaa palata yhä uudelleen. Se on vähän kuin huumetta. Taivas sen sijaan on täydellistä, sanoinkuvaamatonta autuutta, joka ei koskaan pääty.

Gary: Kuulostaa kauniilta mutta ei selitä kaikkia niitä kokemuksia, joita ihmisillä on henkimaailmasta - ruumistairtautumista, kuolemanrajakokemuksia, yhteyttä rajan toiselle puolelle siirtyneisiin ja muita tällaisia kokemuksia.

Arten: Ne, mitä kutsut henkimaailmaksi ja täksi maailmaksi ovat vain saman harhakuvakolikon kääntöpuolet. Kaikki tämä on vain havaintojen maailmaa. Kun kehosi näyttää lakkaavan toimimasta ja kuolee, mielesi jatkaa matkaansa. Sinähän tykkäät käydä elokuvissa, eikö niin?

Gary: Kyllä kai sitä joku harrastus pitää ihmisellä olla.

Arten: Kun siirryt maailmasta toiseen, joko tästä maailmasta henkimaailmaan tai henkimaailmasta takaisin kehoon, on kuin siirtyisit elokuvasta toiseen. Nämä elokuvat ovat kuitenkin pikemminkin kuin tulevaisuuden virtuaalielokuvia, joissa kaikki tuntuu täysin todelliselta tuntoaistia myöten.

Gary: Tämä tuokin mieleeni erään lehtiartikkelin, joka koski eräässä teknisen laitoksen laboratoriossa kehitettyä konetta. Kun laitteeseen työntää sormensa, voi koskettaa sellaisia asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Tällaisesta teknologiastako puhut?

Arten: Kyllä. Useimmat keksinnöt jäljittelevät ihmismielen tapaa toimia. Mutta palataksemme syntymään ja kuolemaan, kun näennäisesti synnyt uudelleen fyysiseen ruumiiseen, unohdat kaiken - tai ainakin melkein kaiken. Kyse on vain mielen tekemästä tempusta.

Gary: Yritätkö sanoa, että elämäni tapahtuu kokonaan päässäni?

Arten: Kaikki tapahtuu kokonaan mielessä.

Gary: Onko päänikin mielessäni?

Arten: Pääsi, aivosi, kehosi, maailmasi, koko maailmankaikkeutesi, kaikki rinnakkaiset maailmankaikkeudet ja kaikki muu, mikä voidaan havaita, ovat vain mielesi luomuksia. Ne ovat kaikki vertauskuvia yhdelle ainoalle ajatukselle. Me kerromme kyllä sinulle myöhemmin, mikä tämä ajatus on. Vieläkin parempi on ajatella koko maailmankaikkeuden olevan vain unta.

Gary: Tämä uni tuntuu, kuule, kyllä aika todelliselta.

Arten: Me kerromme sinulle myöhemmin, miksi se tuntuu niin todelliselta, mutta sinun täytyy ensin saada vähän taustatietoa asiasta. Ei mennä vielä asioiden edelle. Pursah yrittikin tuossa jo sanoa sinulle, ettei kukaan oleta, että luopuisit paljosta vain tyhjän takia - pikemminkin päinvastoin. Tulet vähitellen tajuamaan, että oletkin luopumassa ei-mistään saadaksesi kaiken - niin ihanan iloinen olotila, ettei ole sanoja kuvaamaan sitä. Päästäksesi tähän olotilaan sinun täytyy kuitenkin käydä lävitse hankala Pyhän Hengen tekemä oikaisuprosessi.

Gary: Onko tällä oikaisuprosessilla jotakin tekemistä poliittisen oikeamielisyyden kanssa?

Pursah: Ei. Poliittinen oikeamielisyys on aina hyökkäys sananvapautta vastaan, vaikka taustamotiivit olisivat miten puhtaita tahansa. Tulet huomaamaan, että me olemme varsin vapaita puheissamme. Me emme käytä sanaa oikaisu sen tavanomaisessa merkityksessä, sillä jonkin oikaiseminen merkitsee yleensä sitä, että se korjataan ja säilytetään edelleen. Kun Pyhä henki on oikaissut loppuun saakka valheellisen maailmankaikkeuden, se ei enää näytä olevan olemassa.

Sanon, ettei se enää näytä olevan olemassa, sillä se ei todellisuudessa ole olemassa. Todellinen Maailmankaikkeus on Jumalan maailmankaikkeus eli Taivas, eikä Taivaalla ole yhtään mitään tekemistä valheellisen maailmankaikkeuden kanssa. Maailmankaikkeuden tarkastelemiseen on kuitenkin olemassa erityinen tapa, joka auttaa ihmistä pääsemään takaisin todelliseen kotiinsa Jumalan luo.

Gary: Puhut maailmankaikkeudesta ikään kuin se olisi jonkinlainen suuri väärinkäsitys. Eikö Raamattu kuitenkin sano Jumalan luoneen maailman, ja aika moni uskoo tähän, eritoten eri uskonnot. Minä ja monet ystäväni ajattelemme, että Jumala teki maailman, jotta hän voisi kokea itsensä, mikä käsittääkseni on aika yleinen käsitys eritoten new age -piireissä. Eikö Jumala sitten luonutkaan vastakohtia - dualismia - ja kaikkea, mikä tässä subjektien ja objektien maailmassa on asetettu vastakkain?

Pursah: Sanalla sanoen, ei. Jumala ei luonut dualismia eikä Hän luonut maailmaa. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi kirjoittanut ?idiootin kertoman tarinan? lainatakseni Shakespearen tapaa kuvata maailmaa. Jumala ei kuitenkaan ole idiootti. Me todistamme tämän sinulle. Hän voi olla ainoastaan jompikumpi kahdesta seikasta. Joko Hän on täydellinen Rakkaus, kuten Raamattu kertoo niinä muutamina hetkinään, kun se osuu oikeaan, tai Hän on idiootti. Molempia ei voi olla yhtä aikaa. J ei myöskään ollut idiootti, koska valheellinen maailmankaikkeus ei tehnyt häneen vaikutusta. Kerromme sinulle hänestä myöhemmin lisää, mutta älä odota kuulevasi virallista tarinaa. Muistatko tarinan tuhlaajapojasta?

Gary: Totta kai. Tai ehkä voitte vähän virkistää muistiani.

Pursah: Nappaapas Uusi testamenttisi tuolta ja lue se meille ääneen; sitten me selvitämme sinulle joitakin asioita. älä kuitenkaan lue viimeistä jaetta.

Gary: Miksi se pitäisi jättää lukematta?

Arten: Se on lisätty tarinaan myöhemmin sen kulkiessa suullisesti polvelta toiselle. Sen jälkeen Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot kirjoittanut tutkija muutti sitä vielä entisestään.

Gary: Hyvä on. Heitän hetkeksi epäilykseni syrjään. Onkos tämä Raamatun laitos kyllin hyvä?

Arten: Se on oikein hyvä. Lue ensin Luukkaan evankeliumista 15. luku ja 11. jae.

Gary: Selvä. Tämähän on Jeesuksen puheita, eikö niin?

Arten: Kyllä. J ei puhu Raamatussa kovinkaan paljon, ja kun hän tekee niin, häntä lainataan usein väärin. Kaikki lainasivat ja ymmärsivät häntä väärin - me mukaan lukien. Me ymmärsimme kyllä häntä paremmin kuin useimmat muut, mutta meillä oli silti paljon opittavaa. Me puhumme nyt sinulle siitä, mitä olemme myöhemmin oppineet, mutta Jeesusta lainattiin useimmiten väärin, koska haluttiin tehdä omia kertomuksia, joista evankeliumit sitten muodostuivat. Ne olivat aikansa suosikkitarinoita. J ei sanonut kovinkaan monta niistä asioista, jotka hänen suuhunsa on näissä teksteissä laitettu, mutta joitakin hän niistä kyllä sanoi - aivan kuten hän ei tehnyt useimpia hänestä kirjoitettuja tekojakaan, vaikka hän tekikin joitakin niistä.

Gary: Siis vähän kuten televisioelokuvissa, joiden sanotaan pohjautuvan tositarinaan, mutta joista puolet on kuitenkin keksittyä?

Arten: Aivan niin, oikein osuvasti sanottu. Uuden testamentin jälkimmäinen puolisko on lähes kokonaan apostoli Paavalin kirjoittama, joka oli varsinainen yleisön kosiskelija, mutta hän ei oikeastaan opettanut samoja asioita kuin J. Kukaan Raamatun kirjoittajista ei edes koskaan tavannut J:tä, paitsi Markuksen evankeliumin kirjoittaja, joka tapasi hänet ollessaan vasta poikanen. Katso nyt vaikka Ilmestyskirjaa. Sehän on kuin Stephen Kingin tarina. Kuvittele, miten J:tä kuvataan soturina, joka ratsastaa valkoisella hevosella veripisarat vaatteistaan noruen! Ei, hän ei ole henkinen soturi - koko käsite on sisäisesti täysin ristiriitainen.

Gary: Saanko kysyä vielä yhden kysymyksen, ennen kuin siirrymme itse tarinaan?

Pursah: Siitä vain. Meillä ei ole mihinkään kiire.

Gary: Eikö ajatus siitä, ettei Jumala luonut maailmaa, ole gnostikkojen uskomus?

Arten: Tämä periaate ei varmasti ole gnostikkojen luoma vaan se löytyy jo paljon vanhemmista ajatuksista ja uskonnoista. Mitä tule gnostikkoihin, he olivat oikeassa uskoessaan, ettei Jumala luonut tätä maailman kuvatusta, mutta he tekivät kuitenkin saman virheen kuin lähes kaikki muutkin: he tekivät tästä maailmaksi kutsutusta epäluomuksesta itselleen psykologisesti todellisen. He pitivät sitä pahana, jota tuli halveksua. J sen sijaan näki maailman samoin kuin Pyhä Henki sen näkee: oivallisena mahdollisuutena antaa anteeksi ja pelastua.

Gary: Joten sen sijaan, että vastustaisin maailmaa, minun tuleekin pohtia, miten pääsisin sen avulla takaisin kotiin?

Pursah: Erinomaista. Hyvä poika. J:llä oli tapana sanoa: ?Te olette kuulleet sanottavan: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa.? Tämä ei ainoastaan kumonnut järkyttävän suoraan vanhoja kirjoituksia vaan se vastasi myös juuri äsken esittämääsi kysymykseen. Jotta näkisimme vieläkin paremmin, millainen asenne J:llä oli, voisit nyt lukea sen tarinan.

Gary: Hyvä on. Olen vähän ruosteessa ääneen lukemisen suhteen, mutta näin se kuuluu:

Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.' Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.' Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Arten: Kiitos, Gary. Tarina on edelleenkin oikein hyvä, vaikka voin vakuuttaa, että se kuulosti paljon paremmalta aramean kielellä. J käytti tietenkin hyväkseen kuulijoilleen tuttuja vertauskuvia, mutta itse tarinasta on edelleenkin paljon opittavaa.

Ensinnäkin tulee ymmärtää, ettei Poikaa potkittu talosta pihalle; hän oli vain viattoman hölmö kuvitellessaan voivansa lähteä omille teilleen ja pärjätä paremmin yksinään. Tämä oli J:n vastaus Eedenin puutarhaa koskevaan myyttiin. Jumala ei karkottanut sinua paratiisista eikä Hän ole millään muotoa tai millään tavoin vastuussa siitä, miten koet olevasi hänestä erillään.

Seuraavaksi sinun kannattaa huomata, että Poika käytti loppuun rajalliset varansa ja alkoi kokea puutetta, tilaa jota Taivaassa ei ole. Koska hän oli nyt näennäisesti erossa Alkulähteestään, hän alkoi kokea puutetta ensimmäisen kerran. Tutkimme tätä asiaa tarkemmin kanssasi sitten, kun se tuntuu meistä sopivalta. Jälleen kerran sanomme, että hän oli näennäisesti erossa Alkulähteestään, koska puhumme jostakin, mikä vain näytti tapahtuvan mutta mikä ei todellisuudessa koskaan tapahtunutkaan. Me ymmärrämme, että tätä on vaikea käsittää, ja palaamme kyllä aiheeseen vielä lähemmin.

Tuhlaajapojan kokiessa puutetta hän yrittää täyttää sen yhtymällä toiseen kaukaisen maan kansalaiseen. Tämä kuvastaa sitä, miten ihmisellä on taipumus etsiä ongelmiinsa ratkaisua itsensä ulkopuolelta, ja tähän kuuluu poikkeuksetta jokin erityinen ihmissuhde. Loputon ja toivoton yritys etsiä ratkaisua ulkopuolelta jatkuu, kunnes muuttuu samanlaiseksi kuin Poika, joka meni itseensä. Silloin Poika tajuaa, että ainoa mielekäs vastaus hänen ongelmiinsa on palata takaisin Isän kotiin, ja tästä matkasta tulee hänelle tärkeämpi kuin mikään muu asia maailmassa.

Nyt tulemmekin tarinan kaikkein tärkeimpään kohtaan, siihen mitä Poika pitää totuutena itsestään ja minkä Isä tietää todeksi. Poika kuvittelee tehneensä syntiä ja olevan näin kelvoton kutsuttavaksi isänsä Pojaksi. Rakastava Isä ei kuitenkaan ota tätä kuuleviin korviinsa. Hän ei ole vihainen tai kostonhimoinen eikä Pojan rankaiseminen kiinnosta häntä vähimmässäkään määrin. Juuri tällainen Jumala on! Hän ei ajattele ihmisten tavoin, koska Hän ei ole ihminen. Tarina on vertauskuvallinen. Jumalan Rakkaus juoksee Poikaansa vastaan. Jumala tietää Poikansa olevan ikuisesti viaton, koska Hän on Hänen poikansa. Mikään, mikä näyttää tapahtuvan, ei voi koskaan muuttaa tätä tosiasiaa. Tuhlaajapoika palaa nyt takaisin elämään. Hän ei ole eksynyt uneen puutteesta, tuhosta ja kuolemasta. On aika juhlia.

Gary: Ei etteivätkö puheesi kuulostaisi minusta järkeenkäyviltä, mutta minulla on muutama kysymys. Päänvaivaa tuottaa ensinnäkin ymmärtää, että koko maailmankaikkeus olisi tuhlaajapohjan eikä Jumalan vastuulla. Maailma, luonto ja ihmisen keho tuntuvat minusta kaikki aivan hämmästyttäviltä luomuksilta. Minua ei voi kylläkään sanoa yksisilmäiseksi optimistiksi, mutta maailmassa on paljon sellaista kauneutta, järjestystä ja mutkikkuutta, jossa ainakin minusta näyttää olevan Jumalan kädenjälki. Toiseksi, jos nyt alan kailottaa kaikelle kansalle, ettei Jumala ole luonut maailmaa, se menee kyllä kaikilta täysin yli hilseen.

Arten: Hoidetaan tämä hilse-juttu ensin. Totuus on, ettei sinun tarvitse sanoa yhtään kenellekään yhtään mitään. Voit aivan hyvin harjoittaa kuvailemamme kaltaista henkisyyttä kenenkään muun koskaan tietämättä sitä. Kaikki tapahtuu sinun ja Pyhän Hengen, tai sinun ja J:n välillä - ihan miten vain. Ainoa ero J:n ja Pyhän Hengen välillä on siinä, että toinen on abstrakti ja toinen tarkoin määrätty. Pohjimmiltaan he ovat yksi ja sama, ja sinä teet työsi omassa mielessäsi Heidän kanssaan.

Kyse ei ole siitä, että pitäisi pelastaa maailma, jota ei oikeasti ole edes olemassakaan. Pelastat maailman keskittymällä omiin anteeksiantamisen läksyihisi. Jos kaikki keskittyisivät omiin oppiläksyihinsä kaikkien muiden ihmisten ongelmien sijaan, kollektiivinen tuhlaajapoika olisi kotona alta aikayksikön. Ajan puitteissa tämä ei tapahdu, ennen kuin lopussa. Mutta me tulemme kyllä puhumaan ajastakin, ja tulet huomaamaan, ettei mikään tässä maailmankaikkeudessa ole sitä, miltä se näyttää. Sinun ei joka tapauksessa ole mitään syytä viivytellä. Sinun aikasi on koittanut, sikäli kuin vain olet halukas seuraamaan Pyhän Hengen ajatuksia sen sijaan, että koko ajan vain tavoittelisit kuuta taivaalta.

Maailma ei tarvitse uutta Moosesta, eikä J:llä ollut missään vaiheessa tarkoitus perustaa uskontoa. Maailma tarvitsi tuolloin niin kuin nytkin uutta uskontoa ihan yhtä paljon kuin suurempaa aukkoa otsonikerroksessa. J oli ennen kaikkea seuraaja siinä mielessä, että hän kuunteli ainoastaan Pyhää Henkeä. On totta, että hän kyllä kertoi meille kokemuksistaan, mutta hän tiesi, että me ymmärsimme hänen puheistaan vain sen minkä ymmärsimme ja että oppisimme kyllä hänen laillaan vielä jonakin päivänä.

Mitä taas tulee maailmankaikkeuden monimutkaisuuteen ja kauneuteen, se on kuin maalaisi maalauksen vialliselle kankaalle huonoilla väreillä; pian valmistumisen jälkeen maali alkaa lohkeilla ja taulussa esitetty kuva rapistua ja hajota. Ihmisen keho vaikuttaa kyllä ihmeelliseltä savutukselta - kunnes jokin siinä menee pieleen. Minun ei varmaan tarvitse kertoa sinulle, miltä vanhempasi näyttivät juuri ennen maanpäällisen elämänsä loppua.

Gary: Kiitos, sinun ei todellakaan tarvitse muistuttaa minua siitä.

Arten: Maailmankaikkeudessanne ei ole mitään, mikä ei kuihtuisi ja kuolisi, eikä täällä ole mitään, joka näyttäisi elävän jonkun toisen kuolematta. Maailmanne on hyvin vaikuttava, ennen kuin alkaa todella osata katsoa. Mutta ihmiset eivät halua todella katsoa - eivät siksi, että kuva on ruma, vaan siksi että maailman on tarkoitus peittää alleen alitajuinen ajatusjärjestelmä, joka hallitsee heidän elämäänsä heidän tietämättään. Sinun täytyy siis antaa meidän ajatuksillemme hetkeksi hieman tilaa, jotta voisimme selvittää sinulle vähän enemmän asioita, ennen kuin alat ymmärtää perusajatuksen.

Gary: Ei kai siitä mitään haittaa ole, jos annan teille mahdollisuuden, mutta älkää sitten syyttäkö minua, jos olen epäileväinen. Minulla on serkku, joka on pappi ja joka sanoisi, että te olette saatanan ettekä Jumalan todistajia.

Pursah: Tämä ei yllätä meitä millään tavoin. J:täkin syytettiin lakkaamatta jumalanpilkasta. Niin kerrotaan Raamatussakin. Takaan sinulle, että jos hän eläisi lihallista elämää tänä päivänä, häntä syytettäisiin ihan samasta asiasta - vieläpä kristittyjen taholta. älä kuvittele meidän säikähtävän kerettiläisyyttä tai jumalanpilkkaa yhtään sen enempää kuin J:kään. Sen sijaan voit kyllä odottaa meiltä rehellisyyttä ja suoruutta. Joitakin ihmisiä pitää kohdella lempeästi ja toisia kolauttaa kepillä päähän, kuten vanhassa zen-harjoituksessa. Me emme emmi ravistella ihmisten luutuneita käsityksiä. Meitä ei kiinnosta se, mitä meistä ajatellaan. Meillä on vapaus olla opettajia - meidän ei tarvitse olla poliitikkoja. Meidän ei tarvitse nuoleskella sinua, jotta sinulla olisi hyvä ja mairea olo sen sijaan, että oppisit jotakin. Sinun ei tarvitse hyväksyä meidän puheitamme. Meillä ei ole tarvetta tulla suosituiksi. Me emme myöskään halua rukata muodon maailmaa niin, että saisimme idiootin kertoman tarinan näyttämään meidän mielemme mukaiselta. Me olemme rauhan tilassa, mutta esitämme sanomamme tiukasti.

Me selvitämme henkisiä periaatteita emmekä suinkaan halua korvata niitä uusilla. Meidän sanamme ovat vain oppimista varten. Meidän tarkoituksemme on auttaa sinua ymmärtämään tiettyjä ajatuksia, jotta Pyhä Henki voisi olla paremmin läsnä opinnoissasi ja jokapäiväisessä elämässäsi.

Kerroimme jo, että aiomme puhua menneisyydestä. Sen jälkeen aiomme kertoa J:n uusista opetuksista, joita ei ehkä olisi voitu ymmärtääkään ennen kuin nyt. On olemassa henkinen kirja, josta sinulle kertoi eräs kurssitoverisi kuusipäiväiseltä est-kurssilta 1980-luvun alkupuolella. Et lukenut sitä lainkaan tuolloin, millä ei sinänsä ole väliä, mutta aloitat sen opiskelemisen seuraavien viikkojen aikana. Tämä opetus on syntynyt sinun elinaikanasi, mutta opit tietämään, ettei se ole tästä maailmasta. Se on levinnyt jo moneen maahan eikä sitä yleensä ymmärretä ja sitä tulkitaan väärin, aivan kuten J:n sanomaa vääristeltiin kaksituhatta vuotta sitten. Sitä saattoi odottaakin. Mutta me autamme sinut oikeille raiteille tämän henkisen mestariteoksen suhteen, jotta voisit kuulla sen sanoman selkeämmin.

Gary: Onpa hauskaa, että luulette tietävänne kaiken - myös minun tulevaisuuteni - mutta minä päätän itse, mitä opiskelen ja milloin. Jeesus on aina mielestäni ollut hyvä tyyppi, ja te puhutte hänestä paljon. Useimmat henkiset ystäväni eivät juurikaan puhu hänestä. On kuin koko Jeesus saisi heidät hämilleen. Mitäs siihen sanotte?

Arten: Ei se ole J, josta he eivät pidä. He eivät vain voi sietää heille pakkosyötettyä raamatullista pelkkiin tekoihin perustuvaa kuvaa Hänestä. On eräs toinen ongelma, johon aiomme puuttua hieman myöhemmin, mutta voitko syyttää ystäviäsi siitä, etteivät he oikein tiedä, mitä J:stä ajattelisivat? Kristinusko on niin riitainen uskonto, että sen sisällä opetetaan toisilleen täysin vastakkaisia uskomuksia. Miten kenenkään voi kuvitella selviävän tästä? Ihmisten on vähitellen alettava lakata syyttämästä J:tä niistä naurettavista asioista, joita kristityt ovat hänen nimessään tehneet ja yhä tekevät. Hänellä ei ole yhtään sen enempää näiden asioiden kanssa tekemistä kuin Jumalalla on tekemistä tämän maailman kanssa.

Gary: Aika radikaalia puhetta.

Arten: Niinkö? Mehän pääsimme vasta alkuun. Muutamien viime vuosikymmenten aikana on kirjoitettu useita hyvin suosittuja ja yleisesti epäsovinnaisina pidettyjä kirjoja, joiden on esitetty - aivan kuten maailman suurten uskontojenkin - tulevan suoraan Jumalalta tai Pyhältä Hengeltä, vaikka niiden opetusten henkinen taso heijastelee lähinnä jotakin tuiki tavanomaista. Dualismi - jonka aiomme määritellä myöhemmillä vierailukerroillamme - ohjaa koko maailman ajattelua ja tarkoitusperiä, jopa useimpien sellaistenkin henkilöiden kohdalla, jotka seuraavat sellaista henkistä tietä, joka ei ole dualistinen. Vaikka onkin totta, että Pyhä Henki toimii kunkin kohdalla sellaisella tavalla, jonka hän voi ymmärtää - minkä takia kaikki henkiset opit ovat tarpeellisia - haastamme sinua kuitenkin ymmärtämään, että kaikkien dualististen opetusten tulee vähitellen viedä ihminen puolidualististen opetusten ja harjoitusten pariin ja sen jälkeen ei-dualismiin ja lopulta puhtaaseen ei-dualismiin, jos haluaa kokea Jumalan Rakkauden. Jos tämä tuntuu monimutkaiselta, usko kuitenkin, että kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta ja että me esitämme sinulle sen ymmärrettävällä ja loogisella tavalla.

Planeetallanne on monia, jotka kuvittelevat, että he ovat viittä vaille valmiita siirtymään korkeammille tasoille lopullisesti. Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen. Jos itsensä voisi sinkauttaa Mikä-mikä-maahan vain nappia painamalla, kaikki olisivat jo Jumalan Valtakunnassa. Mutta olette täällä, sillä muuten ette kokisi olevanne täällä. Kaikkia henkisiä ystäviäsi pidättelee täällä eräs suuri ongelmakysymys, joista ei heidän kirjoissaan kerrota.

Kaikkien uskontojen ja elämänkatsomusten - new age mukaan lukien - kenties suurin virhe on siinä, ettei ymmärretä, että vaikka esimerkiksi myönteinen ajattelu, ?läsnäolo nyt-hetkessä?, rukoukset, voimalauseet, kielteisten ajatusten karkottaminen ja kuuluisien puhujien kuunteleminen voivatkin auttaa hetkellisesti, ne eivät kykene vapauttamaan sitä, mikä on lukittuna syvälle ihmisen alitajuisen mielen syövereihin. Alitajuista tai tiedostamatonta mieltänne, josta ette ole laisinkaan tietoisia, sillä muutenhan se ei olisi tiedostamaton, hallitsee sairas ajatusjärjestelmä, jonka kaikki valheelliseen maailmankaikkeuteen tulevat jakavat sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti - sillä muutenhan kukaan ei alun pitäenkään olisi tullut tänne. Tilanne jatkuu tällaisena, kunnes ihminen tutkii ajatuksiaan, antaa niille oikein anteeksi, luovuttaa ne Pyhälle Hengelle ja antaa lopulta Hänen ajattelunsa korvata ne. Siihen saakka teidän kätketyt uskomuksenne hallitsevat teitä ja toteutuvat ennalta arvatulla tavalla. Koko maailma vain esittää vertauskuvallista näytelmää, johon kaikki tänne tulleet ovat luvanneet osallistua jo ennen kuin he näyttivät saapuvan paikalle.

Gary: Sinun ei todellakaan tarvitse saada minua vakuuttuneeksi siitä, että maailma on toisinaan tosi mälsä paikka. Mutta miten on kaiken hyvän laita? Meillä kaikilla on omat hyvät aikamme.

Arten: Teidän maailmanne hyvät ajat ovat hyviä vain, kun niitä verrataan huonoihin aikoihin. Vertailu ei ole onnistunut, sillä sen paremmin hyvät kuin huonotkaan ajat eivät ole Taivaassa. Opit vähitellen, että kaikki on vain silmänkääntötemppu ja että havaintosi - joita arvostat niin suuresti - suorastaan valehtelevat sinulle. Et kuuntelisi alitajuista ajatusjärjestelmääsi, ellei se kätkisi itseään sinulta ja valehtelisi sinulle, koska se on niin ilmeisen kuvottava ja sen kuunteleminen tuottaa niin suurta tuskaa, että juoksisit sitä karkuun, jos vain kykenisit todella tarkastelemaan sitä. J voi auttaa sinua tarkastelemaan sitä. Hän voi auttaa sinua tekemään tiedostamattomasta mielestäsi tiedostetun tavalla, josta Freud ei kyennyt uneksimaankaan. Tämä on joidenkin myöhempiemme keskustelujen tarkoitus, mutta ensin meidän on puhuttava muista asioista.

Gary: Olisikohan teillä tällä välin jotakin hieman mieltä ylentävämpää kerrottavaa minulle?

Pursah: Tottahan toki, jos haluat mennä kotiin. J on turvapaikkasi oven ulkopuolella kehottaen sinua astumaan ulos ja liittymään hänen seuraansa, mutta sinä vain yrität vetää hänet sisään. Näin olivat asiat kaksituhatta vuotta sitten ja niin ne ovat yhä. Se joka kerran sanoi, että mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samanlaisina, osui suoraan kosmisen naulan holografiseen kantaan. Mutta on olemassa tie ulos, ja tämän jos minkä pitäisi olla mieltä ylentävää.

Arten: Kun autamme sinua, emme aio kertoa sinulle ikiaikaisia viisauksia, joista nykyiset henkisten asioiden taikurit niin kovasti pitävät. Tulet sen sijaan oppimaan, että suuri osa siitä, mitä maailma pitää ikiaikaisena viisautena onkin vain maailmaa täynnä. ?Maailmankaikkeuden jumalallinen intelligenssi? on sanonta, josta voitaisiin kokonaan luopua. Tulet oppimaan, etteivät lapset ole tänne syntyessään puhtaan viattomia tai että he muka keskittyisivät luonnostaan rakkauteen ja sitten maailma pilaisi heidät. Tulet myös oppimaan, että jos haluat päästä takaisin Jumalan luo, sinun tulee tehdä töitä sen eteen - ei maailmassa vaan omien ajatustesi suhteen. Sinusta tulee usein vaikuttamaan siltä, että me tuomitsemme asioita - useasti. Tällekin on oma hyvä syynsä. Voimme opettaa sinua vain asettamalla Pyhän Hengen tavan ajatella vastakkain maailman ajattelutavan kanssa. Hänen ajattelunsa on tervettä ja vie Jumalan tykö. Sinun arvostelukykysi sen sijaan on heikko ja saa sinut vain palaamaan tänne takaisin yhä uudelleen ja uudelleen.

Pursah: Tulet myös ymmärtämään keskustelujemme aikana, millainen todella olet, miten päädyit tänne, miksi sinä ja muut ihmiset toimitte juuri niin kuin toimitte, miksi maailmankaikkeus vain toistaa samoja tapahtumia yhä uudelleen, miksi ihmiset sairastuvat, mikä on kaikkien epäonnistumisten, onnettomuuksien, riippuvuuksien ja luonnonmullistusten taustalla, mikä on väkivallan, rikollisuuden, sodan ja terrorismin todellinen syy, mikä on ainoa merkityksellinen ratkaisu kaikkiin näihin asioihin sekä miten sinun tulee soveltaa sitä omaan elämääsi.

Gary: Jos kykenette kertomaan minulle kaiken tämän, olette voittaneet palkinnon.

Pursah: On vain yksi palkinto, josta kenenkään tulisi olla kiinnostunut.

Gary: Taivas?

Arten: Juuri niin. Olet kuullut, että totuus vapauttaa sinut. Se on totta, mutta kukaan ei kerro sinulle, mikä totuus on. Olet myös kuullut, että Jumalan Valtakunta on sinussa itsessäsi. Tämäkin on totta, mutta kukaan ei kerro sinulle, miten pääset sinne. Jos kertoisi, kuuntelisitko? Voit viedä ihmisen lähteelle mutta et voi pakottaa häntä juomaan. Me osoitamme sinulle tien lähteelle, mutta tulet juomaan siitä vain jos olet valmis sellaiseen henkisyyteen joka ei ole tästä maailmankaikkeudesta kuten ei totuuskaan.

Eräs J:n ja maailman opetusten välinen oleellinen ero on seuraava: maailman opetukset ovat jakautuneen, alitajuisen mielen tuotosta. Kun näin on käynyt, jäljelle jää kompromissi, ja kun jäljellä on vain kompromissi, totuutta ei enää ole.

Me emme tee kompromisseja, etkä sinä tule aina pitämään siitä. Sillä ei ole väliä. Jos antaisimme sinulle kaiken, mitä kuvittelet haluavasi, haluaisit kuukauden päästä vain jotakin muuta. Sinä et tarvitse meitä siihen, että tuntisit olosi tyytyväiseksi sellaisessa maailmankaikkeudessa, joka ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaan tunnustuspalkinnon arvoinen.

On olemassa jotakin paljon parempaa, jonka suhteen voi tuntea olonsa tyytyväiseksi. Me seurasimme tietämme kotiin Jumalan nopeudella. Me aiomme auttaa sinua löytämään oman tiesi. Me palaamme pian luoksesi toiselle seitsemästätoista käynnistämme. Seuraava keskustelumme tulee olemaan pisin. Sillä välin voit pohdiskella sitä, että jos kuulemasi opetukset ovat todella hengestä lähtöisin, silloin tulisi olla ilmiselvää, että esittämämme periaatteet eivät ole lähtöisin ihmisestä tai maailmankaikkeudesta - sillä ne ovat oikaisu niille molemmille.


Takaisin